Päivät 1 ja 2: Vessan "laatoitusta" ja kivuliaita pikkuvarpaita

Pakolliset alkutiedot: Reissuun lähdettiin lauantaina 16.6.


Matkakumppani: aviomieheni, jonka pyrin pitämään blogini ulkopuolella eli mainitsen hänet vain tarvittaessa ja keskityn itseeni (minä minä minä). Arvostan läheisteni yksityisyyttä ja kirjoitukseni edustavat minun ajatuksiani, ei hänen tai kenenkään muunkaan.


Reissun suunnittelusta:

Kätevä tapa suunnitella yhdessä reissua on luoda esim. Google Driveen kansio, jonka jakaa matkakumppanin kanssa. Me jaoimme kartan, jonne molemmat lisäilivät itselle sopivina aikoina reittejä/kohteita jne.



1. päivä, lauantai: Lämmittelylenkki

heti aamusta vuokra-auto alle ja matkaan. Kävimme heittämässä parin tunnin lämmittelylenkin Cotswoldissa.


Oli koleaa ja tuulista, kenties reissun kylmin päivä. Tiistaina 19.6. sateli vettä, mutta sen jälkeen ei ole sateita näkynyt.


Lenkin jälkeen ajoimme Derbyyn, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Migreeni yllätti minut illalla ja säikähdin, että luvassa on taas loputon yrjöhedari, jota ei saa kuriin kuin päätymällä ensiapuun tippaan ja lääkitykseen (näin minulle kävi marraskuussa). Onneksi lääkkeet tepsivät ja selvisin parilla tunnilla.

2. päivä, sunnuntai: Ensimmäinen kunnon lenkki

Aamulla olin sudennälkäinen, mutta power breakin takia hotellimme ei voinut tarjota lämmintä aamiaista, mikä hieman vetutti koska olin oksentanut itseni tyhjäksi ja tarkoitus oli heittää melko tömäkkä lenkki. Oli pakko syödä jogurttia ja "pullaleipää", sitten auto kohti Peak Distrctiä. Jos kiinnostaa reitin kuvaus, niin tsekkaa se tästä (sisältää ihan kivasti kuvia myös!).


Olin onnistunut telomaan pikkuvarpaani jo ennen reissua, joten lenkki oli kohtalaisen kivulias, mutta kyllä sen kesti kun ei ajatellut varpaitansa. Tietysti arvelutti ovatko kaikki patikat jatkossa tuskaa, mutta eivät olleet: rakkolaastarit suojasivat ja varpaat paranivat muutamassa päivässä jääden tietenkin todella rumiksi, mutta pääasia että toimivat.


Olen lammasfani, rakastan lampaita - niiden katseleminen on ihanan rauhoittavaa ja ne ovat muutenkin suloisen hassuja.


Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten tositoimiin eli varsinaiseen kohteeseen eli sinne Lake Distrctin alueelle. 

Comments

  1. Varpaiden rumuus ei haittaa, kunhan jalat toimivat. Onneksi pääsit migreenistä suht nopeasti eroon, ikävä matkakumppani.
    On kyllä mahtavia maisemia, tuo vihreä on niin pehmeän näköistä. Tsekkasin myös tuon linkin takana olevan kuvatarjonnan (walks in the peak district), huikeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Migreeni oli kyllä kamala ylläri ja oikeasti pelkäsin, että se siitä reissusta. Mutta onneksi pääsin siitä eroon ilman suurempaa draamaa!

      Vihreys muuttui matkan aikana keltaiseksi. Täällä on ollut todella kuivaa jo pidemmän aikaa. Lakesilla ei ole satanut aikoihin ja järvet ja purot olivat puolikuivia. Tällaista sateetonta kautta ei ole kuulemma ollut järvillä sitten vuoden 1979 kuivuuden.

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.