Fillaroinnista ja Holland Parkista

Holland House

Hermon lepuuttelu (ja lepyttely) toimi ja toisella yrittämällä sain fillarin lukon auki. Pitkän tauon jälkeen minulle on syntynyt melko korkea kynnys fillaroida, joten olen nyt pari päivää totutellut taas ajamiseen.

Itse polkemisessa ei tietenkään ole mitään totuteltavaa, vaan nimenomaan liikenteen seassa ajamisessa. Täällä on kyllä pyöräkaistoja, mutta monesti ne toimivat myös autoparkkeina, joten ne paikoin ovat melko turhia. Ja minua ärsyttää. Pitääkö autojen vallata joka ikinen paikka.

Liikennesäännöt on minulla hallussa (varmaan paremmin kuin monilla autoilijoilla), joten niiden noudattaminen ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan päänvaivaa tuottaa se, etteivät autoilijat välttämättä noudata niitä. Ärsyttää myös, etteivät kaikki vaivaudu edes vilkkua näyttämään kääntyessään. Itse käytän tunnollisesti käsimerkkejä (enkä nyt tarkoita keskaria) enkä vähiten oman turvallisuuteni takia.

Holland Parkissa ei saa pyöräillä, mikä on ihan ok. Taluttelin fillaria ja sitten lukitsin sen aitaan, koska sen kanssa on hankala kulkea.

Mutta joo, eilen hurautin tuttua reittiä tuttuun paikkaan eli Holland Parkiin, jossa en tosin ole käynyt vuosikausiin: halusin puistokohteen saadakseni haukata vihreää happea ja mahdollisesti purkaa jännitystä.

Olen pelkuri: pelkään fillarointia tietyissä paikoissa, mutta silti pyöräilyhimo voittaa pelon. Pelkään korkeita paikkoja, mutta silti haluan nimenomaan patikoida vuorilla (olenkin lähdössä taas heinäkuun alussa pariksi viikoksi koettelemaan pelkokerrointani). Tosin siedätyshoito toimii minuun, olen kertonut korkeanpaikankammostani ja sen siedättämisestä aiemmin, lue lisää tästä jos aihe kiinnostaa.

Fillarointi onkin hyvää harjoitusta reisilihaksille patikkareissua silmällä pitäen. En ole kiinnostunut käymään punttisalilla, vaan olen ehdottomasti ulkonaliikkuja ja pidän erityisesti pitkäkestoisesta ja tasaisen raskaasta liikunnasta. Fillaroidessani käytän niin suurta vaihdetta, että se tuntuu – myös mäissä poljen niin suurella vaihteella kuin vain jaksan.

Sää on suosinut jo pidemmän aikaa. Ei tarvinnut eilenkään palella, vaan lyhythihaisella tarkeni enemmän kuin hyvin. Ihastuin tähän suihkulähteeseen ja sen lähiympäristöön, jossa on mm. julkiset vessat ja kahvila.

Nämä upeat muraalit on maalannut Mao Wen Biao 1994-1995. Ne kuvaavat (kuvitteellisia) puutarhajuhlia, joita Ilchesterin jaarli piti näillä tiluksilla 1870-luvulla.

Tällaisia isoja shakkialustoja löytyy Brittilästä monista paikoista. Kaunis puistoelementti ja kaipa niillä jotkut joskus pelaavatkin. Kantispubini kaljapuutarhassakin (eli beer gardenissa) sellainen oli, mutta se paloi poroksi muutama vuosi sitten tulipalossa.

Holland Parkissa on söpö ja kompakti Kyoto Garden. Siellä silmä ja mieli lepää.

Nyt pidän muutaman päivän lepoa fillaroinnista, sillä hanuri on melko hellänä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa hieman maltillisemmin tämä pyöräilykausi, mutta en ole hyvä maltillisuudessa.