Fillaroinnista ja Holland Parkista

Holland House

Hermon lepuuttelu (ja lepyttely) toimi ja toisella yrittämällä sain fillarin lukon auki. Pitkän tauon jälkeen minulle on syntynyt melko korkea kynnys fillaroida, joten olen nyt pari päivää totutellut taas ajamiseen.

Itse polkemisessa ei tietenkään ole mitään totuteltavaa, vaan nimenomaan liikenteen seassa ajamisessa. Täällä on kyllä pyöräkaistoja, mutta monesti ne toimivat myös autoparkkeina, joten ne paikoin ovat melko turhia. Ja minua ärsyttää. Pitääkö autojen vallata joka ikinen paikka.

Liikennesäännöt on minulla hallussa (varmaan paremmin kuin monilla autoilijoilla), joten niiden noudattaminen ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan päänvaivaa tuottaa se, etteivät autoilijat välttämättä noudata niitä. Ärsyttää myös, etteivät kaikki vaivaudu edes vilkkua näyttämään kääntyessään. Itse käytän tunnollisesti käsimerkkejä (enkä nyt tarkoita keskaria) enkä vähiten oman turvallisuuteni takia.

Holland Parkissa ei saa pyöräillä, mikä on ihan ok. Taluttelin fillaria ja sitten lukitsin sen aitaan, koska sen kanssa on hankala kulkea.

Mutta joo, eilen hurautin tuttua reittiä tuttuun paikkaan eli Holland Parkiin, jossa en tosin ole käynyt vuosikausiin: halusin puistokohteen saadakseni haukata vihreää happea ja mahdollisesti purkaa jännitystä.

Olen pelkuri: pelkään fillarointia tietyissä paikoissa, mutta silti pyöräilyhimo voittaa pelon. Pelkään korkeita paikkoja, mutta silti haluan nimenomaan patikoida vuorilla (olenkin lähdössä taas heinäkuun alussa pariksi viikoksi koettelemaan pelkokerrointani). Tosin siedätyshoito toimii minuun, olen kertonut korkeanpaikankammostani ja sen siedättämisestä aiemmin, lue lisää tästä jos aihe kiinnostaa.


Fillarointi onkin hyvää harjoitusta reisilihaksille patikkareissua silmällä pitäen. En ole kiinnostunut käymään punttisalilla, vaan olen ehdottomasti ulkonaliikkuja ja pidän erityisesti pitkäkestoisesta ja tasaisen raskaasta liikunnasta. Fillaroidessani käytän niin suurta vaihdetta, että se tuntuu – myös mäissä poljen niin suurella vaihteella kuin vain jaksan.


Sää on suosinut jo pidemmän aikaa. Ei tarvinnut eilenkään palella, vaan lyhythihaisella tarkeni enemmän kuin hyvin. Ihastuin tähän suihkulähteeseen ja sen lähiympäristöön, jossa on mm. julkiset vessat ja kahvila.


Nämä upeat muraalit on maalannut Mao Wen Biao 1994-1995. Ne kuvaavat (kuvitteellisia) puutarhajuhlia, joita Ilchesterin jaarli piti näillä tiluksilla 1870-luvulla.


Tällaisia isoja shakkialustoja löytyy Brittilästä monista paikoista. Kaunis puistoelementti ja kaipa niillä jotkut joskus pelaavatkin. Kantispubini kaljapuutarhassakin (eli beer gardenissa) sellainen oli, mutta se paloi poroksi muutama vuosi sitten tulipalossa.


Holland Parkissa on söpö ja kompakti Kyoto Garden. Siellä silmä ja mieli lepää.



Nyt pidän muutaman päivän lepoa fillaroinnista, sillä hanuri on melko hellänä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa hieman maltillisemmin tämä pyöräilykausi, mutta en ole hyvä maltillisuudessa.

Comments

  1. Tosi ihania paikkoja taas kuvissasi:) Tuollainen iso shakkilauta on myös torin poikkikadulla, tosi kiva ; kuuluu kaupalle jossa kaikenlaisia pelejä, ja ison shakkilaudan lisäksi myös pieni pöydällä oleva sekä keskikokoinen. Caracaksessa oli kävelykadulla shakkipöytiä, ja eksä kävi aina välillä siellä pelaamassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Shakkipöydät ja -nappulat ovat mielestäni kauniita. Itse en osaa pelata, mutta ihastelen senkin edestä. :)

      Delete
  2. Ai kauheeta, mun pitäisi tulla sulle oppiin pyöräilysäännöissä ja varsinkin käsimerkeissä. En käytä käsimerkkejä koskaan, kun tuntuu jotenkin niin tyhmältä huitoa ajaessaan. Mutta tosiaan, oma turvallisuus on oikein hyvä pointti. :-)

    Holland Park näyttää aivan ihanalta! Onko kaukanakin teiltä (siis kääntäen, että voisitko käydä tuolla useinkin vai onko harvinaista herkkua)?

    Hanurikipu on kyllä... perseestä. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai kamala, minä taas en osaa fillaroida huitomatta :D Suomessa ei tarvinnut huitoa niin paljon, koska siellä ei tarvinnut (ainakaan pk-seudulla silloin reilut kymmenen vuotta sitten, haha) ajaa atuojen seassa, vaan pyörätiet olivat usein jaetuilla jalkakäytävillä. Täälläkin on joissakin paikoissa niin, mutta pääasiassa poljetaan autojen seassa. Silloin on ihan oman turvallisuutensa takia parempi näytellä käsimerkkejä. Kaikki pyöräilijätkään eivät kyllä viito, vaan osa pujottelee autojen välistä miten sattuu – aika kova luotto on heillä autoilijoihin! Itse olen meinannut jäädä liikenneympyrässä auton alle, koska joku urpo alkoi oikaista ympyrää ja oli ajaa päälleni. Hänelle näytin hieman toisenlaisia käsimerkkejä :D

      Tuo Holland Park on minulle tuttu puisto ja tutussa paikassa: sinne polkaisee about tunnissa (on hieman alle kymmenen kilsan päässä kotoota) ja julkisillakin pääsisi eli voisin halutessani rampata siellä vaikka joka päivä. :) Siitä kun hieman jatkaa, niin päätyy Hyde Parkiin. Tuolla Holland Park -reissulla kertyi ajokilsoja hieman vajaat 30, koska en ajellut suorinta reittiä ja tein muutamia koukkauksia.

      Tässä lepuutan hanuria ja suunnittelen seuraavaa fillarilenkkiä, joka olisikin sitten hieman minulle vieraampaan paikkaan. Samalla tässä hahmottelen, miten pitkiä lenkkejä jaksan tehdä: 30 kilsaa ei tuntunut missään (paitsi hanurissa!), joten siihen voinee lisätä reippaasti lisää kilsoja. :D

      Delete
  3. Hienoja kuvia.
    Kiitos tästä "pyöräretkestä". On kiva tutustua uusiin paikkoihin näinkin.
    Holland Park on upea. Laatoitimme omalle pihalle tuollaisen shakkilaudan, mutta nappuloita emme ole saaneet hankituksi :)
    Olet rohkea, kun uskaltaudut liikenteen sekaan fillarilla. Itse jännitän sitäkin, kun tytär ajaa kilpaa ja harjoittelee liikenteessä. Onnettomuuksilta ei ole vältytty. Ole sinä varovainen.
    Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, liikenteen seassa ajaminen jännittää, mutta siihen tottuu aika nopsaan. Pitää vain olla tarkkana koko ajan: en oikein luota muihin liikenteessä liikkujiin. :)

      Nappulat ehtii hankkia myöhemminkin, pelkkä lautakin on korea :D

      Delete
  4. Hienoja maisemia ja puisto niin viehättävä, kiitos kierroksesta, oli kiva tutustua paikkaan. Hieno juttu kun sait pyöräsi ajokuntoon ja pääsit liikenteeseen. Alussa tulee kyllä takamus kipeeksi, mutta kyllä se paranee pian.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ahteri tottuu pian. Tosin fillari on taas ajokelvoton: nyt siitä on kummallisesti tyhjentynyt etukumi eli sekin pitää nyt sitten vaihtaa. Ilmeisesti on hapertunut säiden armoilla.

      Delete
  5. On sulla ihanat pyöräilymaisemat! Tuo japanilainen puutarha on tajuttoman kaunis ja tuo muraalikäytävä upea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo Kyoto Garden on oikea keidas, hyvin pieni mutta sitäkin kauniimpi. :)

      Delete

Post a Comment

Kiitos paljon kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi hieman kestää.