fillari ja pihatienoot


Ihme tapahtui ja fillarini on jälleen ajokunnossa. Siihen piti vaihtaa takakumi, koska se oli niin reikäinen ettei olisi ollut järkevää sitä enää paikata. Noin muuten se on ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin ohjaustanko on hieman ruosteinen. Mutta ajattelen niiden olevan pyörän pisamia, mitäpäs niistä. Onhan tuo fillarikin jo about 9-vuotias esiteini, mutta pakko kehua että paras fillari, joka minulla on koskaan ollut.


Pyöräni ei ole nähtävästi ollut lukossa noin vuoteen, mutta ihmeellistä kyllä sitä ei ole pöllitty. Olisin tänään ottanut miehen pyörästä toisen lukon ja siirtänyt sen omaani, mutta mikään kolmesta avaimestä ei sopinut lukkoon. Meni hermo ja poistuin paikalta. Hieman hankala muutenkin mennä ajelulle, jos en saa lukittua pyörää jalkautuessani jonnekin. Kun hermo on levännyt, menen uudelleen avainnipun kanssa sorkkimaan lukkoja.

Tässä voisin kuitenkin samalla esitellä pihatienoomme. Fillareiden (jotka ovat siis talon sivustalla) takana olevasta lautaovesta mennään takapihallemme. Sinnekään en nyt päässyt, koska en muista lukon numeroyhdistelmää. Vaikeaa tämä elämä joskus. Otin kuvan pihasta makkarin ikkunasta.


Talon sivustalla on kaksi pientä kellarihuonetta. Pidin taannoin toisessa pyörää, mutta luulen että se ruostui siellä, koska kammiossa on jatkuvasti kosteaa.


Sivuportailta noustaan talon etupihalle, joka on siis kadun puolella ja jossa on varsinainen sisäänkäynti taloon.


Tämä on ehta viktoriaaninen talo, joka on restauroitu huoneistoiksi. Talossa on yhteensä neljä huoneistoa, joista kolmeen käydään tästä ovesta ja ns. ground floor -huoneistoon sieltä talon sivulta (jossa ne fillarit ovat). Me asutamme ylintä kerrosta, jossa on talon suurin huoneisto.

Tykkään kovasti asua tässä: sijainti on mainio ja kämppä itsessään on ihastuttava. Ja keittiö on hyvinvarusteltu, muun muassa astianpesukone löytyy - mikä siunaus!


Comments

  1. Kiva että sait pyörän korjattua,Munkin pitäisi viedä pyöräni korjattavaksi, ilma ei pysy renkaissa. Onpa ihanan vehreä piha, nyt kun täällä se luonnon vehreys on kuivunut,niin tuo näyttää niin kauniilta. Ja tosi nätti talon etusivu:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mies korjasi, hänen korjauspalvelunsa on kyllä melko hidas ja asiasta pitää vihjailla useaan otteeseen ennen kuin mitään tapahtuu :D

      Vehreys jatkuu läpi kesän, ellei tule yhtä kuiva kesä kuin viime vuonna, mitä epäilen. Vehreys on ihanaa, ymmärrän että sitä kaipaa kun siellä kuivuvat keltaiseksi. <3

      Delete

  2. Hieno juttu, kun fillari taas toimii.
    Kiva kurkata toisten asuinympäristöön.
    Komea talo.
    Mukavaa illan jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hieman jännittää näin pitkän tauon jälkeen taas hypätä satulaan, mutta eiköhän siihen taas nopeasti totu. Monet britit ovat liikenteessä melkoisia kuumakalleja eivätkä edes seuraa aina liikennettä, joten hieman ärsyttää polkea heidän seassa. :D

      Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa tuoretta päivää sinulle! <3

      Delete
  3. Hah, hyvä kuulla että kärsimättömiä on muitakin :) Mulla menee hermo aika nopsaan myös.... Teidän talo on aivan ihana ja takapiha - hmm. wild English garden :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ärsyttää kun on asiat eivät mene niin kuin on ajatellut. Hermo menee tosiaan nopsaan, mutta se palautuu myös pian, onneksi :D Kärsivällisyys ei ole hyveeni - hyvä kuulla, etten ole ainoa :D

      Takapiha oli villimpi ennen ja siellä oli karhunvatukoita reunamat täynnä, mutta ne raivattiin talvella. Olivat niin pahasti päässeet pöhöttymään. Minusta niitä olisi voinut siihen jättää: oli kiva hakea marja-annos suoraan puskasta. Muuten ei tulekaan marjoja juuri syötyä.

      Delete
  4. On kyllä tosi kaunis talo! Onni saada asua tuollaisessa. <3 Ja kiva oli saada kurkkia pihamaallekin. Mutta sellaista jäin (epäsosiaalisena mörököllinä) miettimään, että kauhean lähellä nuo muut talot. :-D Pitääkö tuolla olla tekemisissä paljon naapureiden kanssa? Minua saattaisi vähän ahdistaa...

    Ja hienoa, että pääset taas fillaroimaan! Fillarikin on oikein pätevän näköinen. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lontoo on aika tiiviisti rakennettu, talot on tosiaan kylki kyljessä. Naapureiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä: itse en siis edes tiedä kaikkia tässä meidän talossa asuvia :D Moikataan toki, jos rapussa törmätään mutta ei tarvitse jäädä lätisemään. Jos haluaa bondata, voi sanoa pari sanaa säästä mutta ei sitäkään kukaan odota.

      Ja siis naapuritalojen asukeista ei ole mitään hajua: jos tulevat vastaan jossain, en edes tunnista. Tästä tuli mieleeni, että joskus joulun alla luulin näkeväni naapurimme (ainoan, jonka tunnistan) ja huikkasin iloisesti hyvät joulut. Hän hymyili hieman omituisesti ja toivotti joulut takaisin. Ei hän ollutkaan naapurimme, vaan joku ihan muu :D

      Eli introvertit saavat olla rauhassa. Voisinpa epäillä, että kerrostalossa joutuu olemaan enemmän tekemisissä naapureiden kanssa ja voi joutua vaikka samaan hissiin :D

      Tänään uusi yritys fillarin kanssa!

      Delete
    2. Britti Joel Willanshan repii huumoria meidän introverttiydestä, esim. hisikäyttäytymisestä. Sivut Very Finnish Problems mm. Facebookissa. Ollaan me kummaa kansaa!

      Delete
    3. Tiedän tuon sivuston, Joelhan on alun perin britti. Briteissä on Very British Problem ja se tuo mieleeni ajoittain myös Suomen. Eroavaisuuksia on, mutta lopulta paljon yhteistäkin. :)

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.