Creeping Back to Life

Hupsista, tuli ennalta suunnittelematon paussi. Olen ollut olemassa päivä kerrallaan, mutta nyt yritän muuttaa olemiseni elämiseksi, nousta lamauttavasta horroksesta.

Olen toki tässä olemassaoloni aikana tehnyt asioita niissä puitteissa, mitä täällä voi tehdä. Hieman huolettaa, että ne loputkin puitteet (eli ulkona liikkuminen – kaikki muu on jo poissa) kohta viedään. Kaikki jotka eivät ole majoittuneet tynnyriin tai elä maakuopassa tietänevät, mikä täällä on koronatartuntatilanne. En siis siitä jaksa nyt jauhaa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä jolkotin Kingstoniin katselemaan tyhjää keskustaa. Olen muutenkin liikuskellut aktiivisesti, mutta haluan kuvittaa postaukseni nimenomaan Kingstonin kuvilla.

Täällä on tällä hetkellä liikkumisrajoitus eli ulos ei saisi mennä ilman pätevää syytä. Lisäksi ensimmäisen eli maaliskuisen lockdownin tapaan ulkoilua on rajoitettu yhteen kertaan päivässä ja mielellään tunti saisi riittää.

En noudata tuota sääntöä, vaan menen ulos kun menen ja viivyn siellä juuri niin kauan kuin viivyn. Ja pysyttelen erossa ihmisistä. Olen erinomainen löytämään ja kulkemaan paikoissa, joissa ei ole juuri ihmisiä. Lienee suomalainen introvertti vainuni, joka tietää minne ja milloin ”normaalit” ihmiset eivät mene.

Ihmiset eivät nimittäin ole mystisesti minnekään kadonneet: he ovat vain muuttaneet tapojaan ja paikkojaan. Parveilukin jatkuu eikä etäisyyksien piteleminen monia kiinnosta. Maskeja käytetään melko tunnollisesti ja ihan kaduillakin (vaikka se ei ole pakollista ainakaan vielä), mutta valitettavan iso osa ei osaa/viitsi käyttää maskia oikein. Useimmiten nenä jätetään ulos.

Lätisin nyt kuitenkin Koronasta, vaikka pitänyt. Kyllästyttää itseänikin jo koko aihe, mutta nähtävästi oli pakko päästää turhautuneet höyryt ulos. Jospa jatkossa pystyisin keskittymään johonkin muuhun. Hmm, osittain halusin vikistä Koronasta myös siksi, että toisin kuin Suomessa täällä se vaikuttaa todella paljon ihan kaikkien elämään joka tasolla. Eikä tarkoitukseni ole vähätellä Suomen tilannetta, mutta kyllähän se on melko erilainen kuin täällä.

Helpotti, huh. Kylläpä voi pienestä olo helpottua. Mutta olen ihminen, joka usein helpottuu jos saa sanoa asiansa ja edes kuvitella tulevansa kuulluksi. Minulle riittää, jos yksikin ihminen kuulee.

Palaan vielä vuoden ensimmäiseen päivään ja Kingstoniin. Kaupunki oli karulla tavalla kaunis ollessaan lähes autio ja joulukoristukset olivat vielä paikoillaan. Pakko tunnustaa, että viihdyin siellä paremmin kun se oli tyhjillään. Tietty olisi mukavaa, jos pääsisi joskus muussakin kuin ruokakaupassa käymään, mutta sellainen toiminta tuskin on kovin pian ajankohtaista. Onneksi on kaapit täynnä rättejä sun muuta eli ei ihan heti ole pelkoa, että joutuu nakuna kulkemaan.

Bongasin muutama päivä sitten "kevään" ensimmäiset lumikellonalut. Helmikuussa niiden voi odottaa täyttävän nurmikot. Sitten tulevat krookuset... Kyllä, keväthän se on jo mielessä ja täällä on ihan luontevaa alkaa kevättä jo odottelemaan. Tai en tiedä odottaako kukaan muu, mutta täkäläinen talvi on niin leuto ja lumeton ja minun käsitykseni vuodenajoista muutenkin erilainen, niin olen yleensä jo helmikuun lopulla ihan kevätfiilareissa. Ja maaliskuussa voi hyvinkin jo heittää talvivaatteet komeroon.


Ei ole tietoa, mitä kevät tuo tulleessaan jos yhtään mitään muuta kuin peruttuja lentoja (todennäköistä), mutta en jaksa enää ajatella. On oman mielenterveyden kannalta parempi, ettei ajattele liikaa. Tai mitään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Niin siis mihin tunnelmiin. Noh, olen toiveikas. Ryömin takaisin elämääni.

Pink Floyd: Wearing The Inside Out

Comments

  1. Tulit kuulluksi!

    Hyvä, että olet onnistunut ulkoilemaan.
    Jospa se kevät tulee ja kesä tuo paremman vaiheen elämään.

    Hienosti rakennetut kuvat väripilkkuineen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, nyt on kuultu olo <3

      Liikunta ja ulkoilu ovat minulle elinehtoja, josta en hevin luovu enkä niihin liittyviin rajoituksiin taivu kuin pakon edellä. Kohta muuten tulee vuosi täyteen sitä, kun olen viimeksi käyttänyt julkista liikennettä. Niin se aika vierii ja katoaa.

      Kingston on kaunis, erityisesti sateenkaarisuojatiet ovat makuuni ja niitä täällä näkyy jo monissa paikoissa. Myös unikkosuojatie löytyy. Hmm, ja nyt tulikin mieleeni aihe, mistä krapuilla!

      Delete
  2. Mahtavat kuvat, ihan jo autiudessaan, mutta myös mv-väripilkkuineen.

    Hmm, kukahan siellä valvoo, että ulkoilee luvallisilla asioilla ja vain sallitun ajan puitteissa? Onneksi suomalaisella on todellakin se introverttigeeni, jonka avulla nenä vie paikkoihin, jossa ei muita ole.

    Sinnitellään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta kokonaan väreissä kuvat olivat tylsiä, joten siksi tällainen ratkaisu nyt. :)

      Ei täällä kukaan valvo ihmisten liikkumisia. Toki asiaan puututtaneen, jos alkaa esiintyä kokoontumista. Täällähän on jonkin verran mielenosoituksia ollut. Mutta itse en jaksa uskoa, että jonkun yksittäisen ihmisen liikkeisiin kukaan huomiota kiinnittää saati kyselee, mitä on ulkona tekemässä.

      Delete
  3. Mä olen aina teidän rajoituksista ja koronatilanteesta lukiessani miettinyt, että kyllä voi olla elämä perseestä. Ja Suomen ja Brittilän tilanne on tosiaan kovin eri. Täällä ei ole ollut koskaan mitään ulkonaliikkumisrajoituksia, ja vaikka olisi ollutkin, niin en minäkään olisi niitä noudattanut.

    Tsemppiä! <3 Erilaiset ja oivaltavat kuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits tsempeistä, mielialat ajelee vuoristoradalla mutta parempaan suuntaan taas vaihteeksi <3

      Näihin rajoituksiin alkaa olla jo aika tottunut, kun mikään ei ole muutenkaan pitkään aikaan ollut auki. Silti tulee päiviä (tai pikemminkin viikkoja), kun iskee maksimaalinen pimeys ja vitutus eikä vaan jaksa. Nyt olen taas noussut haudasta ja keksinyt uusia juttuja ja innostunut taas pienistä asioista. :D

      Delete
  4. Ihastuin kuviisi aivan ensinnä, sitten tuohon monivärisin palloin koristeltuun joulukuuseen. Kai se joulukuusen virkaa hoitaa? Omassa kuusessani oli vain jokunen vihreä pallon latvatähden ja kynttilöiden kanssa.
    Elämä menee aina vain rajoitetumpaan suuntaan. Tosin näistä rajoituksista vain luen nettilehdistä, kun omaa elämääni ne eivät rajoita. Eivät rajoita siksi, että täällä en näe viikko tolkkuun ketään muuta ihmistä, kuin mieheni. Luulen, että asuessani kaupungissa tai kuntakeskuksessa tuntisin tilanteen eri tavalla.
    Päivä kerrallaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, joulukuusi on kyseessä vaikka itse kuusta ei paljon palleroiden alta näykään. :D Sinun kuusesi kuulostaa sellaiselta, jollainen mahdollisesti omakin kuuseni olisi, jos sellaisen koskaan hankkisin.

      Minuakaan eivät nämä uudet tänä vuonna voimaan astuneet rajoitukset paljon hetkauta, koska kaikki minua koskettava oli muutenkin jo kiinni. Tapaamisrajoitukset eivät kosketa nekään minua, koska en muutenkaan tapaa ikinä ketään. Sen sijaan ulkoikuun puuttuminen kammotti, koska täällä on käyty runsaasti keskusteluja siitä, miten ja missä saa ulkoilla ja kuinka kaukana kotoota jne. Itse päätin jatkossakin liikkua juuri niin kauas ja kauan kuin huvittaa ja pääsee jalkaisin ja fillarilla.

      Minäkin mieluummin viettäisin tällaisen ajan vaikka Järvilla patikoimassa. Mutta eipä ole sinnekään asiaa. Toivottavasti joskus taas on!

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.