TÄÄLLÄ EN PYYTELE ANTEEKSI

Tuli tauko, koska oli (on edelleen) liikaa ideoita. Kun on liikaa ideoita tapahtuu sellaista, etten toteuta niistä yhtäkään. Toisin sanoen ei tapahdu mitään.

Eräs ideani on, että perustan uuden blogin, koska tämä nykyinen ei oikein sovi uuteen tyyliini. Sitten mietin, että olen perustanut tässä elämäni aikana noin 78361 blogia enkä edes muista kaikkien niiden nimiä, joten haluanko taas kuopata yhden blogin ja perustaa uuden ja unohtaa lopulta molemmat?

Minulla ei ole dementiaa, by the way. On vain (ollut) liikaa blogeja.

Joten. Päätin, että vaihdan tämän blogin nimen ja kuvauksen ja jatkan likaiselta pöydältä.

Ja mikä on uuden likaisen blogini pointti?

Se on tarve kirjoittaa, avautua, purkautua, perata ideoita, harrastaa.

Käyn vuorilla lähes päivittäin ja siellä alkaa ajatus lentää usein niin korkealle, että alan epäillä syöneeni sieniä tai olemaan syömättä lääkkeeni.

Lisäksi (tämä on pahin) keittiöremontti alkaa (jos alkaa) parin viikon kuluttua ja taidan tarvita avautumiskanavan sitä(kin) varten. Olen melko varma, ettei mikään mene niin kuin pitää eikä remontti varsinkaan valmistu kahdessa viikossa niin kuin on arvioitu. Jos nyt valmistuisi edes kahdessa vuodessa.

Blogin nimi on TÄÄLLÄ EN PYYTELE ANTEEKSI, koska en tosiaankaan aio enää ikinä pyydellä olemassaoloani (joka sivumennen sanoen aiheuttaa joillekin valtavaa pyllykipua) anteeksi. Olen mitä olen ja jos ei miellytä, voi suksia vaikka vittuun.

En aio myöskään mielistellä ketään enkä siistiä suutani: pointtini on nimenomaan olla epäsiisti.

Huom. mielistelemättömyys ei ole sama asia kuin olla mulkku. En ole mulkku enkä katsele toisia mulkkuja. Piste.

Ja vielä: kirjoitan tätä blogia itselleni. Kyllä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin tarvitsen tällaista nyt OMAA PiKku itseäni varten ja minulle on aivan samantekevää lukeeko tätä kukaan. Parempi varmaan, ettei edes lue.