Hiukset lähtee lisää osa II

Kerroin reilu kuukausi sitten tavanomaista runsaammasta hiustenlähdöstäni. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että hiukseni ovat paikoin niin harvat, että niiden ollessa märät tai likaiset päänahka kuultaa läpi ihan selvästi.

Hiusten ollessa puhtaat ja kuivat harvahiuksisia länttejä voi bongailla sieltä täältä. Varsinaisia kaljuja kohtia ei ainakaan toistaiseksi ole, vaan hiuksia on lähtenyt tasaisesti koko päästä.

Nyt pää on niin kevyt, etten edes huomaa minulla hiuksia olevan. Aiemmin pidin kotioloissa hiuksia ponnarilla tai nutturalla, koska ne olivat niin raskaat. Kastuessaan hiukset painoivat vielä enemmän – nykyään en edes suihkussa tunne hiusteni painoa. Melkoinen muutos aiempaan.

Yksittäinen hius minulla on ohut ja lasimainen. Hiukseni näyttävät hyväkuntoisilta ja kiiltävät sekä tuntuvat pehmeiltä. En siis havaitse muutosta hiusten laadussa. Leikkasin pari päviää sitten noin kahdeksan senttiä pituudesta pois. Alan varautua siihen, että pitää leikata vielä lisää. Katselin jopa peruukkeja eilen.

Olen miettinyt, mistä hiustenlähtö voisi johtua, mutta aika vaikea sitä on varmuudella tietää. Puutoksiin (mm. Rauta tai b-vitamiini) en oikeastaan usko, koska minulla ei ole mitään oireita. En ole väsynyt, jaksan tehdä raskaita lenkkejä jne. Fyysisessa jaksamisessani ei siis ole tapahtunut muutoksia.

Eräs käännekohta tulee mieleeni. Olin alkuvuodesta noin puolisen vuotta ilman (pää)lääkkeitä (en aio eritellä tarkemmin lääkitystä enkä mahdollisia diagnooseja, koska en halua jakaa tällaisia asioita julkisesti). Sitä edelsi erityisen voimakas ja pitkäkestoinen migreeni ja jouduin sen takia sairaalaan ensiapuun, jossa minut nesteytettiin, sain jotain lääkkeitä ja pää magneettikuvattiin jne.

Tuolloin lopetin pitkäkestoisen lääkitykseni, koska se ei sopinut yhteen migreenilääkkeiden kanssa ja aloin pelätä, että migreeni uusiutuu eikä sitä taaskaan saada loppumaan. Menin kuitenkin niin huonoon kuntoon, että oli pakko aloittaa uudelleen (pää)lääkitys.

Olen lukenut, että voimakas stressi saattaa aiheuttaa hiusten joukkopakoa ja se (hiustenlähtö) yleensä ilmenee vasta useita kuukausia stressaavan ajanjakson alettua/jälkeen. Lääkkeetön aika sopisi mainiosti tähän rakoon: olin silloin useita kuukausia stresaantunut ja ajoittain ilmeisesti psykoottinenkin. En muista tuosta ajasta paljon muuta kuin vainoharhaiset ajatukseni, itkeskelyn ja jatkuvan ”raivotaudin”.

Lääkkeiden käytön jälkeen aloin hiljalleen voida paremmin ja olen taas ns. hallinnassa, vaikka mielialat heittelevätkin. En kuitenkaan enää stressaile mistään ja siksi en ole voinut uskoa, että minkään stressin takia hiukset lähtisivät. Mutta jos kerran lähtevät viiveellä, niin miksipäs ei.

Syy voi tietenkin myös olla hormonaalinen tai ikään liittyvä, mutta en haluaisi uskoa sellaista. Meillä ei myöskään esiinny suvussa naisten kaljuuntumista. Mummollani oli hiukset päässä vielä ysikymppisenä. Toki harvemmat kuin nuorempana, mutta ei kaljuja kohtia.

Jatkan edelleen Perfectilien syömistä, vaikka mitään eroa en huomaa ja hiuksia lähtee edelleen. Mutta ilmeisesti hiusten kanssa pitää olla kärsivällinen, sillä ne reagoivat kaikkeen apuun hitaasti. Näin minua on lohdutettu.

Maailmassa toki on suurempiakin murheita kuin hiustenlähtö, mutta kyllä tämä hieman ahdistaa - se on pakko myöntää. Mutta eipä tässä itkut auta. Onnekseni olen luonteeltani sellainen persoona, joka tottuu melko nopeasti uusiin asioihin ja oikeastaan mihin tahansa – niin hyvässä kuin pahassa. Eli olen nyt tottunut tähän sulkasatoonkin enkä siitä jaksa enää pillastua. Jos moppi lähtee kokonaan, niin mietin sitä sitten kun se on ajankohtaista. Ihan vielä ei ole.