Antiikkiset mestat


Tykkään käydä antiikkikaupoissa: ne ovat kuin taidenäyttelyitä. Vanha rompe on mielestäni usein kaunista: muotoilu, yksityiskohdat jne. Luovuus ja taiteellisuus kukoistaa! Taide tarkoittaa minulle suunnilleen kaikkea sellaista, jonka katselu herättää ajatuksia ja/tai tunteita  – omistaa ei tarvitse. Ja onhan antiikkipuodeissa usein ihan suoranaista taidettakin myynnissä.


Menin eilen Kingstoniin, missä tykkään käydä jos pitää ostella jotain tiettyä (nyt oli hakusessa kengät, mutta ilman kenkiä palasin kotiin). Se on paljon miellyttävämpi paikka kuin joku ruuhkainen Oxford Street tai ns. keskusta-alueen puodit. Lisäksi Kingstoniin on helppo kulkeutua: dösällä pääsee meiltä suunnilleen ovelta ovelle.

Ehkä teen joskus erillisen postauksen Kingstonista, koska tykkään käydä siellä hengailemassa ihan noin huvin ja urheilun vuoksi (fillarini ollessa kunnossa minulla oli tapana polkea sinne, nyt kävellään sinne toisinaan miehekkeen kanssa viikonloppuna hengailemaan ja asioimaan). Mutta nyt keskityn ainoastaan tähän antiikkipuotiin, jonka nimi on mielikuvituksellisesti Kingston Antiques Centre.


Puoti näyttää ulkoota varsin pieneltä, mutta julkisivu hämää. Rompetta on kahdessa kerroksessa.


Puodin miljöö on aivan ihastuttava: siellä fiilistellessä ja tutkaillessa aika vierähtää kuin huomaamatta ja itsekin siirtyy ihan toiseen aikaan.


Ihastuin tuohon kukkaissermiin, vaikka tarkemmin ajateltuna (ei tarvitse edes kovin tarkasti ajatella) en tarvitse sellaista yhtään mihinkään. Mutta entä sitten, kun voitan lotossa ja ostan sen linnan… Jep jep. Tuo divaani olisi myös kiva: voin jo nähdä itseni siinä makoilemassa kirjan kanssa palvelushenkilökunnan tarjoillessa minulle viinirypäleitä ja muita kliseitä.


Rättiosastolla on hilpeä tunnelma.


Itse asiassa mitään varsinaista yhtä rättiosastoa ei erikseen ole, vaan tilat koostuvat erillisistä huoneista ja kojumaisista tiloista.


Rakastan tällaisia sokkeloisia tiloja, joista ei ikinä tiedä, mitä seuraavaksi tulee eteen.


 Tavararunsaus saa pään pyörälle. Ristin tämän Jeesus-corneriksi.


Hieman askeettisempi corner vielä lopuksi.


Suosittelen käymään antiikkikaupoissa, jos haluaa hivellä silmiä ilmaiseksi! Tai no, riippuu ihaileeko niin paljon, että on pakko saada jotain. Itse pääsin ulos ostamatta mitään. Erästä koreaa peltirasiaa katselin sillä silmällä, mutta en oikein tiedä mitä tekisin seitsemänkymmentä puntaa maksavalla vanhalla keksirasialla.

Comments

  1. Upeita kuvia.
    Totta, kaunista esinettä/maalausta ei tarvitse itse omistaa.
    Meillä ei ole antiikkikauppaa lähellä, mutta onhan kirpparit :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :) Kirppareilla on myös kiva kierrellä. Ja charity shopeissa (vstaavat kaiketi suomalaisia kierrätyskeskuksia). Tykkään katsella mitä erikoisempia esineitä :D Mutta omistamiseen ei yleensä ole tarvetta.

      Delete
  2. On varmasti ihan mieletön paikka sellaiselle, joka tykkää romppeesta. Kiva että laitoit meillekin kuvia. <3

    Tässä asiassa ei olla kyllä yhtään samanlaisia. :-) Minä nimittäin inhoan kaikkea vanhaa "roinaa" sydämeni pojasta. Mistä lienee tämäkin inho peräisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No on, minulle tuo oli kuin aarreaitta, jossa tutkailla ja ihastella, uppoutua toisiin aikakausiin :D Minä pidän yleisesti ottaen enemmän vanhasta kuin monista moderneista virityksistä, mutta makuasioita nämä. Kotiini en kuitenkaan huoli juuri mitään, sillä en halua asua missään romuvarastossa. Silmäruokailu riittää minulle :D

      Delete
  3. Kivan näköistä, hurja homma kauppiaalla kaiken tuon haalimisessa. Itsellä ei ole oikein minkään tavaran hinkua, jo liikaa kaikenlaista nurkissa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä koen nämä tällaiset antiikkipaikat enemmänkin taidenäyttelyinä ja matkoina historiaan. En niistä kotiini mitään roudaa, koska en osta kuin tarpeeseen (huom: kirjat ovat aina tarpeellisia!) ja tarpeita ei juuri ole :D

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.