Kävelyllä eilisessä


Tule kanssani päiväkävelylle eiliseen. Paistoi aurinko ja ruoho kimmelsi vihreämpänä kuin kesällä ollessaan silloin lähinnä kuivuuden kärvistämää keltaista, rapeaa tupsua.


Hiljaa virtaa Thames aamuauringon ylpeillessä säteillään. Olen matkalla ostoshelvettiin, joka ei ole helvetti pahimmasta päästä. Kyseessä on melko pieni ulko-ostari keskellä ei-mitään kummoista.


Useampikin tie veisi o-helvettiin, mutta minä valitsin maisemareitin, joka on pidempi kuin suorin tie. Yritin nähdä kauneuden arkisen tuttuuden läpi. Ja näin. Rakastan näitä taloja, niiden muotoja.


Rakastan sitä, miten valo tunkeutuu lehvistön läpi. Rakastan rakastan rakastan. Hmm. En muista rakastinko näin paljon suomen kielellä. Olenko kymmenessä vuodessa alkanut pitämisen sijasta rakastaa, kuten kulttuuriin kuuluu. Pitäminen olisi liian vaisua. Melkein loukkaus vain pitää jostakin. Epäkohteliastakin se olisi: melkein kuin vain pitäessään ei edes oikeasti pitäisi.


Rakastan näitä pastellinvärisiä taloja.


Luonto panee vielä parastaan ja jaksaa hehkua vihreänä, vaan ei kateudesta.



Täällä eivät kukat lakkaa koskaan kukkimasta. Aina on jotain väriläikkää puskemassa jostain kolosta.


Siellähän se määränpää. Rakastan muuten kierrellä (tietyissä) kaupoissa. En välttis mitään osta, mutta tykkään tutkailla asioita. Nyt minulla oli oikeasti TK-Maxxiin asiaa ja sain tarvitsemani.


Joulu oli myös saapunut helvettiin. Melko ajoissa, sanoisin.


Comments

  1. Ihania tunnelmakuvia. <3

    Rakastaa-sanan käyttö on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Ihmiset viljelevät sitä nykyään varsin vapaasti, mutta itse mietin joka kerran ennen sen käyttöä, että rakastanko ihan oikeasti, vai pidänkö/tykkäänkö vain. En halua käyttää sitä turhan päiten – niin kuin se nyt maailmaa kaataisi tai se ketään edes kiinnostaisi. :-) Sama juttu Instassa ja muualla – ihmiset painavat tykkäysnappia, vaikka ovat tuskin edes vilkaisseet kuvaa, mutta mun pitää ihan oikeasti tykätä, ennen kuin painan tykkäysnappia. Senpä takia en Instassa enää pyörikään, kun otan sen liian vakavasti. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits :)

      Minäkin ennen mietin tarkemmin rakastaa-verbin käyttämistä, mutta jossain vaiheessa olen muuttunut. Jopa niin vaivihkaa on tämä muutos tapahtunut, etten itse tiedä milloin se varsinaisesti on tapahtunut. Nykyään rakastan ihan huoletta kaikkea ja kaikkia. Rakkauttahan on monenlaista eikä sille ole olemassa yhtä kaavaa. Rakastan ystäviänikin, mutta eri tavalla kuin esim. miestäni. Tai äitiäni. Tai siskoani. Tai pianoani. :D

      Instassa en ole, joten olen säästynyt tuola pohdinnalta. :D

      Delete
  2. "Pitäminen" on liian laimeaa minunkin mielestäni, kyllä sen pitää olla rakastaa! Eihän esimerkiksi tuollaista kävelyreittiä kauniine taloineen ja syksyisine valoineen voi olla rakastamatta!!

    Joo, joulu on tullut tännekin jo kauppoihin. Ajattelin olla antamatta sen asian tänä vuonna ärsyttää minua. uskon onnistuvani :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suurten tunteiden tulkkeja ollaan, haha :D Jos kerran tuntee, niin tuntee sitten kunnolla! Tosin vihan suhteen olen nirsompi, koska se kuluttaa. Sen sijaan rakastaminen ei!

      Minua ei sinänsä joulu edes ärsytä, koska tykkään katsella kaikenlaista koristetta (ja pidän monista joululauluistakin, apua). Ihmettelen kyllä, miten se aina vain aikaisemmin saapuu joka paikkaan, kun ei olla edes vielä Halloween-koristeista päästy eroon. Järkyttävää päällekkäisyyttä!

      Delete
  3. Kun olen ollut penskana siirtolaisena Australiassa, sanon kokemuksesta rakastamisen olevan vaikeampaa suomeksi. Vaan onneksi asiaan on tullut muutos. Nykyisin suomalaisetkin rakastavat monia asioita. Olipa miellyttävä kävelyreitti. Kiva kun päästiin mukaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Englanninkielisissä maissa ei rakastaa-verbiä pihtailla. Suomessa taas ”rakkaus” otetaan vakavammin eikä sitä viljellä samoin. Olisikohan (englannin) kielen (ja runsaan englanninkielisen muun tarjonnan) vaikutusta, että rakastaminen ei suomen kielelläkään ole enää kaikille niin kummallista: sen kun vain rakastetaan :D

      Tuo kävelyreitti on tosiaan mukavan rauhallinen paitsi tietyt kohdat (joista en laittanut kuvia), joissa autot ja dösät kulkevat.

      Delete
  4. Kaunista siellä, meillä on häivä lunta. Love on niin rakastettava sana. Kirjamessuilla kuuntelin japanologi Minna Eväsojaa, joka sanoi että rakastaa (siis suomeksi) ei ole rakkautta nähnytkään. Japaniksi se oli myös nätti ja pehmeä, mutta en pysty toistamaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, melko ajoissa tuli ensilumi paikoin Suomeen. Minusta myös rakkaus ja rakastaa ovat kauniita sanoja. Ovat voimakkaita ja ärrää voi oikein pärisyttää tehostaakseen rrrrakkautta. En arvosta sellaista, että toisten rakkautta väheksytään – hyi Eväsojaa! ;D Olen lukenut häneltä sen Melkein Geishan ja pidin siitä.

      Japanin kielessä on melko monta tapaa ilmaistas rakkautta, kuten tietty kaikilla kielillä. Suorin kaiketi on ”aishiteru”, ”pelkkä” rakkaus on ”ai”. Ja joo, en todellakaan osaa kirjoittaa japaniksi näitä :D

      Delete
  5. Mää en ees pysty sanomaan rakastan, jos en oikeasti koe niin. Jenkkityyli asiassa on ihan karsea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En mäkään ihmisille julista rakkautta, ellen oikeasti rakasta. Mutta asioita voin suureen ääneen rakastaa, esim. rakastan kirjoja! :D

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.