Kirahvin kyyneleet

Olen miettinyt paljon Lintua, ainoaa ystävääni. Ystävyytemme oli monimutkaista, sillä minä kaipasin alati sellaista mitä minulla ei ollut. Halusin kävellä kuunsiltaa pitkin nähdäkseni kestääkö se. Nyt tiedän. Vajotessani yhä syvemmälle veteen tunsin kuinka Lintu valmistautui irrottamaan otteensa turkistani ja nousemaan siivilleen. Jokivirrat kuljettivat minut kuolemaani, ilmavirrat Linnun jonnekin muualle.

Henkeni virtaa elekrtonisena hologrammina kuolleiden talossa, olen rauhaton ja yksinäinen. Olen etsinyt Lintua täältäkin, tuloksetta. Tarjonnut rahaa saadakseni apua, mutta täällä raha on merkityksentöntä. Ei sillä voi ostaa henkistä rauhaa, ei vastausta kysymykseen Miksi petit minut, Lintu?

Silti otan sinut takaisin, jos vain tulet. En jaksa enää olla yksin.

*

Viikon krapusanat ovat elektroninen, henkinen, raha. Lisää krapuja Caran blogissa.


Kirhavin kekkereissä pitelee hiljaista, melkoiset kekkerit joo.

Lyön tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun yllä olevalla kuvalla Luovan Lauantain haasteeseen, joka on melkoiset kekkerit. Luovis on siis vihdoin palannut tauolta ja säännöt ovat samat tutut. Mikä ihmeen Luova lauantai? Lue lisää täältä ja tervetuloa mukaan!

Comments

  1. Hieno kertomus ja vielä kahteen haasteeseen, wau.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, oli muuten varsin haastavat sanat krapussa tällä kertaa eli piti aika paljon sovitella. :D Mutta juuri sellaista pähkäilyä kaipasin päivääni!

      Delete
  2. Voi mikä stoori. Lintu palaa! siis älä pala vaan palaa kirahvin luo :)

    ReplyDelete
  3. Voi, onpa hieno krapu. Dramaatiikkaa ei tästä puutu. Luova lauantai, kiinnostaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, olen draaman ystävä (paitsi etten sitä omaan elämääni kaipaa). :D Rohkeasti vain mukaan Luovaan lauantaihin!

      Delete
  4. Voi miten upea ja dramaattinen krapu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ja kuvasi on tietystikin upea!

      Delete
    2. Kiitos <3 Sanat olivat melko haastavat tällä kertaa!

      Delete
  5. Salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Tykkään kovasti tästä kravustasi ja yleensä tyylistäsi kirjoittaa.

    ReplyDelete
  6. Upea tarina ja dramantiikka mukana. Rauhaisat kekkerit ja mystiikkaa. Kaunis!

    ReplyDelete
  7. Voi Lintu ja Kirahvi, rakastin sitä kirjaasi <3

    Muillekin kommentoijille vinkiksi tämä ihana kirjasi:
    https://susupetalsanat.wordpress.com/2012/11/25/elina-valkealahti-kadotettu-maisema/

    Aikamoiset kekkerit kuvassa! Kivaa, että Luovis on jälleen palannut. Vielä kun saisin väännettyä haasteeseen jonkin kuvan....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits muru <3 Kirjaahan ei taida mistään enää saada. Se ei tietääkseni koskaan päätynyt mihinkään kirjastoon. Tietenkään en voi olla varma, mutta luulisin niin.

      Nyt jaksaa taas Luoviskin innostaa, kun oli riittävän pitkä tauko siitä :D

      Delete
    2. Finna.fi kertoi, että kirjaa olisi kuudessa kirjastossa.

      https://finna.fi/Record/jykdok.1272219

      Delete
    3. oho, jopas jotakin! Enpä tosiaan tiennyt, joten kiitos tiedosta.

      Delete

Post a Comment

Kiitos paljon kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi hieman kestää.