Erakon päiväkävely
 |
| Juottola |
Lokakuu on mukava kuukausi. Siinä on vielä kesän jälkimakua, vaikka aavistus syksyä alkaa olla ilmassa. Päivisin asteet lähentelevät joskus pariakymmentä, tänään oli 17. Täällä varsinainen ruska ajoittuu marraskuun puolelle.
 |
| Kirjaston sisäänkäynti puskan takana. |
Luin – tai pikemminkin katselin – vastikään kirjan nimeltä The Walking Man (kirjasta olen kirjoittanut täällä). Siinä mies kävelee ja havainnoi ympäristöään ja uppoutuu ajatuksiinsa. Minä teen sitä samaa paljon. Saatan lähteä toimittamaan jotakin asiaa ja yhtäkkiä siihen vierähtää useampi tunti ja olen käynyt ties missä. Ikinä ei tiedä, minne sitä päätyy ja siksi kuljetan mukanani aina myös Oyster-korttia (vastaava kuin Suomessa matkakortti).
 |
| Kurpitsajuhla lähenee uhkaavasti. |
Tänään hengailin ihan vain lähimaastossa, sillä minulla on erityisen poissaoleva olo ja joskus on päiviä, kun en oikein ollenkaan kestä ääniä. Enkä nyt tarkoita mitään ääniä päässä tai muuta vastaavaa. Vaan ihan vain ulkomaailman meteliä. On niin erakkomainen olo, että valitsin luettavaksenikin kirjan, jossa asutaan korvessa. On muuten hyvä kirja ja ihana rauha, kun siellä ei ole turhan paljon ihmisiä.
 |
| Lokakuun ruusut. |
Toisinaan mietin pitäisikö tässä olla huolissaan, kun elän niin syrjäytynyttä ja yksinäistä elämää. Mutta en minä koe itseäni yksinäiseksi. Tykkään tehdä asioita yksin ja viihdyn itseni kanssa. Ei tämä ole minulle ongelma. Silti jokin nalkuttaa päässäni: pitäisi olla sosiaalisempi. Mutta kun ei kiinnosta. Minulle riittää se sosiaalisuuden määrä, mikä elämässäni on nyt. En tarvitse enempää.
Niin että eipä tätäkään oikeastaan tarvitse enää miettiä eikä asiasta olla huolissaan.
 |
| Lätäkön helmi. |
Makrotexin aihe on LOKAKUU.
Kaunista <3
ReplyDeleteKiitos!
DeleteJep, turha miettiä, pitäisikö olla enemmän sosiaalisempi, kun kerran viihtyy elämässään.
ReplyDeleteJuuri mietin samaa, että miten ihanaa on, kun tykkää yksinolosta, kun oli noita pakollisia neljän seinän sisällä pitäviä juttuja, ensin selkä- ja lonkka, sitten flunssa. Viikkokausia ihan vaan omissa oloissaan, eikä kertaakaan tuntunut kurjalta, paitsi tietysti kipujen suhteen.
Ja onneksi joku kävi aina välillä kaupassa puolestani.
Tuo juottola näyttää hyvältä paikalta pitää pieni tauko. Istahdan hetkeksi ja katselen kauniita kuviasi.
Juu, joskus tällaisia ajatuksia tulee mieleen ja sitten alkaa kyseenalaistaa itseään ja olemistaan. Ja vertailee muihin (tai lähinnä valtaosan sosiaalisuuteen), mikä on typerää, kun kerran on sinut oman erakkoutensa kanssa. Mutta hyvä aina välillä miettiä, niin sitten ei taas tarvitse pitkään aikaan. :D
DeleteHyvä, että olet saanut apua kauppa-asiointiin. Sairastaminen on kyllä suolesta, mieluummin olisi terveenä yksin!
Moni asia kolahti. <3 Yksin viihtyminen, kävelyt, joista tulee pidempiä kuin oli ajatellutkaan sekä äänet. Mulla on kanssa jokin ongelma äänten kanssa, varsinkin sellaisten äänten, joiden ei kuuluisi olla siinä tilassa. Samoin tulen melkein hulluksi, jos jokin automaatti on liian kovaääninen ja toistaa koko ajan sitä samaa. Kerran en päässyt autolla parkkihalliin, kun lippuautomaatti vain toisti, että "ota lippu", ja lippua ei vaan tullut, vaikka kuinka painoin nappia. Meinasin seota. :-D Oon joskus miettinyt, kuuluvatko nämä äänijutut erityisherkkyyteen, vaikka mähän en ole mikään erityisherkkä, koska niin moni muu on, ja on suorastaan muotia olla erityisherkkä. :-)
ReplyDeleteKauniit kuvat!
Ollaan siis samiksia tässä(kin) suhteessa! <3 Yksin hengailussa ja paikkojen tutkailussa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse ottaa kenenkään muun intressejä huomioon, vaan porhaltaa omien oikkujensa mukaan. Toki on sitten mukavaa joskus olla seurassakin, mutta itse arvostan kovasti yksin kulkemista, jolloin pelkästä kauppareissusta saattaa tulla tunteja kestävä seikkailu (siis ennen kuin sinne kauppaan edes päätyy). :D
DeleteOlen lukenut eritysherkkyydestä ja (suurin) osa piirteistä sopii minuun. En kuitenkaan halua määritellä, korostaa tai painottaa persoonaani joidenkin yksittäisten piirteiden kautta. Osaan aika hyvin blokata äänet ja vajota omiin maailmoihini, mutta joinakin päivinä ei oikein suojamekanismit toimi. :)
Aivan ihanat kuvat!
ReplyDeleteKiitokset!
DeleteIhanat kuvat!
ReplyDeleteKun jalat vievät kevytkenkäisesti ihan omia aikojaan paikkoihin, jonne ei ole suunnitellut menevänsä, niitä on seurattava. Muuten jää paljosta paitsi.
Yksinolo ja yksinäisyys eivät ole mielestäni sama asia.
Jos olisin nuori minä, varmaan kadehtisin sinua, kun sinulla on mahdollisuus olla omassa seurassasi. Suurperheen äitinä ei vessassakaan voinut viipyä pitkään.
Kaunista syksyä!
Totta, yksin oleminen ja yksinäisyys ovat aivan eri asioita. En koe olevani yksinäinen yksinollessani. Joskus olen kyllä kokenut, mutta silloin yksin oleminen ei ollut vapaaehtoista eikä sinänsä valinta, vaan pakko: ei ollut oikein kavereita ja olin muutenkin pelokas liikkumaan ulkona.
DeleteOlen muuten 43-vuotias eli en itsekään enää ihan nuori, vaikka en oikein tajua aina omaa ikääni enkä iästäni kummemmin välitä. :D Tietynlaista mielenrauhaa on ikä tuonut muassaan ja rohkeutta olla sellainen kuin on, vaikka sitäkin pitää joskus olla kyseenalaistamassa, mutta eipä se haittaa kun lopputulos mietinnöilleni on nykyään suunnilleen luokkaa “ihan sama” :D
Kaunista syksyn jatkoa sinullekin! <3
Minä viihdyn myös yksin, en tajua ihmisiä joilla pitää olla koko ajan seurapiiri ympärillä. Mutta kukin tavallaan. Kaunista on siellä, nuo valkoiset syysanemonet etenkin ovat ihania! Mukavaa viikonloppua.
ReplyDeleteMinulla on ystäväpiirissäni hyvinkin seurallisia tyyppejä. En vain näe niitä kovin usein, mutta onneksi heillä on paljon ystäviä niin saavat seuraa halutessaan. Toiset saavat voimaa ihmisistä, toiset kuluvat. Minä olen sitä kuluvaa sorttia :D
DeleteAi nuo kukat ovat syysanemoneja. Olenkin miettinyt mitä ovat ja nyt vihdoin sain tiedon, kiitos! Yleensä nämä ovat vaaleanpunaisia, mutta kirjaston edessä kasvaa valkoisia. Pitääpä tutustua lisää kyseiseen rehuun. Rakastan kukkasia ja ärsyttää, jos en tunnista niitä (sitten kuitenkin unohdan usein ottaa selvää) :D
Mukavaa tuoretta viikkoa!
Hiljaista syksyn tuntua, värästäkin. Hienot kuvat!
ReplyDeleteKiitokset :))
DeleteKauniit kuvat ja pysäyttävia mietteitä. Yksinäisyydessä on puolensa kieltämättä, jokainen valitsee itselleen sopivan tavan elää ja oleskella, se on tärkeitä, kanssaihmisten kautta ei kannata eikä voikaan elää. Monesti silti itsekin turhaan pähkäilen mitä ihmiset ajattelevat ja yritän ehkä liikaakin miellyttää, vaikka luulin oppineeni mokomasta pois ja ajat sitten. Vanha koira ei opi helposti uusia juttuja:)
ReplyDeleteKiitos <3 Ja anteeksi että vastaaminen kesti! Totta, olisi aika kuluttavaa elää jonkun toisten odotusten mukaan. Joskus sitä tietenkin miettii, että pitäisi olla toisenlainen mutta onneksi nykyään harvemmin.
Delete