Introvertti ei ole sama asia kuin kellarissa muhiva sohvaperuna


Uusi päivä, uudet säännöt.

1. Kaupassa voi käydä, mutta mielellään niin harvoin kuin mahdollista.
2. Ulkoilemassa (yksin tai max. kaksin jonkun muun perheenjäsenen, joka asuu samassa taloudessa, kanssa) saa käydä kerran päivässä.
3. Kaikki yli kahden hengen kokoontumiset on kielletty eli ei sosialisoimista kenenkään muun kuin saman katon alla asuvien kanssa.


Selkeää ja itse olen periaatteessa näitä jo noudatellutkin jonkin aikaa. Monilla tuntuu olevan omituinen käsitys introverttiydestä – ikään kuin introvertti olisi synonyymi sohvaperunalle. No uutispläjäys: ei ole. Meitäkin on erilaisia.

Itse olen aktiivinen introvertti, joka tykkää käydä monenlaisissa paikoissa ja kierrellä kaupoissa ja noin yleisesti hengailla ulkona. Mutta teen näitä keskenäni enkä tarvitse seurapiiriä mukaan menoihini. Ulkomaailmassa ja niissä monenlaisissa paikoissa on ihmisiä. Toisin sanoen näin korona-aikana se osa elämästä saa nyt jäädä pois. Minun kohdallani se on melko iso muutos.


Tämä ei ole valitus, vaan haluan muistuttaa että kyllä tässä myös introverttien elämä muuttuu. Minua kyllästyttää tämä tilanne, mutta en jaksa siinä rypeä koska se ei siitä miksikään muutu. Nyt on hyötyä joustavasta persoonastasi eli sopeudun helposti erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin – tähänkin.


Kuvat parilta viime päivältä. Aurinko paistaa ja kevät etenee kohisten. Nautin siitä juosten ihmisiä karkuun, jos sellaisia sattuu jossain vastaan tulemaan. Hyvää kuntoilua sekin. Lähdenpä nyt tästä hankkimaan päivän raitisilma-annoksen.

Comments

  1. Teillä nyt sama mikä täällä päätettiin puolitoista viikkoa sitten , ja nyt tiukennetaan maksimiin. Tuleekohan teillekin sellainen... Kaunis tuo ovi ekassa kuvassa. Minulla on onni että on koira,hyvä syy mennä ulos;D vaikkakin pitää nyt mennä vain ihan lähelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä olisi mielestäni pitänyt reagoida jo aiemmin (mutta hallituksen linja on ollut toisenlainen kuin monissa muissa maissa). Nythän täällä ei ole mitään muuta enää auki kuin ruokakaupat ja Apteekit (julkista liikennettä on, mutta en minä sitä käytä kun ei ole pakko ja toivon, etteivät muutkaan käytä ellei ole pakko).
      Ja vaikka tämä tilanne on perseestä, niin se on oikea ratkaisu: ollaan melko lailla Italian jalanjäljillä eli aika huonolta näyttää. Täällä on hilluttu kuin silakkaparvet, joten kauhulla odotan miten kauan nämä tartuntaluvut jatkavat nousuaan ennen kuin nämä toimenpiteet alkavat missään (muissa kuin kuolleiden) luvuissa näkyä. Sama on siellä, Jael, edessä. Ihan fiksua, että siellä reagoitiin aiemmin, niin saatatte säästyä samalta kohtalolta ja tilanne kenties on nopeammin ohi.

      Itse nyt vaan toivon, että ihmiset pysyttelisivät ihan oikeasti erossa toisistaan, ettei täälläkin tarvitsisi kieltää ulkona liikkumista kokonaan.

      Delete
  2. Haha, hyvä otsikko. :-D Näinhän se tosiaan on, että sohvaperunat ovat asia erikseen.

    Jotkut seurapiirikutsut olisi mulle ehkä suurin mahdollinen kauhistus. Pitäisi varmaan ensin kumota naamariin pullo viiniä, että jaksaisin sitä hirvittävän kiusallista paskanjauhamista tuntemattomien kanssa. Tosin luulen, että siinä vaiheessa ihmiset kaikkoavaisivat mun ympäriltä, eikä tarttisi ottaa mitään stressiä seurustelusta. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, yllättävän moni tosiaan tuntuu ajattelevan, että introvertit ovat poikkeuksetta jotain kellarihiiriä jotka eivät muutenkaan poistu kotoaan kuin pakon edessä. Melkoinen harhaluulo :D

      En itsekään jaksa isoja juhlia tai kutsuja. Niissä yleensä hengailen tapetin kanssa seinillä ja tunnen itseni tyhmäksi. :D Tykkään kyllä olla pienessä TUTUSSA seurassa ja tehdä vaikka kaverin kanssa kaksin jotain.

      Delete
  3. Introvertti viihtyy omassa seurassaan, oli sitten sohvalla tai ulkosalla. Ekstrovertti ahdistunee enemmän sosiaalisista rajoitteista, joita nyt on joka puolella.
    Ja introverttikin voi viihtyä tutussa seurassa, mutta ei ehkä hajoa, jos rajoitusten aikana ei näe ystäviään.

    Itse olen kyllä ollut nyt viimeisen viikon sohvaperunana, odottelen, että tämä mikä-lie-flunssa menee ohi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ekstroverttia ahdistanee sosiaaliset rajoitukset, minua näin introverttina enemmänkin ulkona liikkumiseen liittyvät rajoitukset, koska en muutenkaan juuri koskaan ketään näe ja nyt ne vähäisetkin näkemiset katosivat hamaan tulevaisuuteen. Eli kullakin omat ristinsä – turha niitä on vertailla.

      Meillä ei edes sohvaa ole eli ei voi perunoida – eikä kiinnosta (paitsi jos olisi kaveri seurana, mutta mielellään ei koko ajan, haha) :D Toivottavasti paranet pian eikä kyseessä ole kovin paha flunssa. :( Haleja <3

      Delete
  4. Minullakin on ulos pääseminen tärkeää, mutta ihmisten tapaaminen ei. Kävelisin mielellään kaupungeissa, mutta kohtalonani on ollut kävellä enimmäkseen kylän raitteja. No, en valita, meillä on ihania retkimaastoja. Tänään patikoin Anjalassa Känkkärämäen luontopolulla. Nuotiopaikka oli varattu, mutta löysimme ihanan maisemapaikan eväiden syöntiin. Kymmenkunta astetta lämmintä, aurinkokin jo lämmittää.

    Olen joutunut monta kertaa sellaiseen tilanteeseen, että joku tuttu kuulee, ettei mieheni enää ihosyövän pelossa matkustele rantalomille ja sanoo minulle ihan arkipäiväisesti: "Mutta minähän voin lähteä sinun kanssasi!" Mitä - kuka nyt lähtee lomalle noin vain kaksin ihmisen kanssa, joka ei ole kovin läheinen? En minä nauti matkoista muiden kanssa kuin mieheni tai yksin. Jos lähtisin jossain naisporukassa, niin siinä pitäisi olla vähintään kolme henkeä, niin minä saisin olla paljon itsekseni. En kehtaa sanoa, että tykkään matkustella yksin, vaan luikertelen jotenkin irti tilanteesta ja keksin, että lasten kanssa on suunnitteilla yhteisiä lomia tai jotain muuta.

    Introverttitaipumuksinen ei myöskään ole seurassa nynny vaan usein säkenöivä. Ekstrovertti voi vaikka nukahtaa toisten seurassa, koska hän luottaa ja on rento. Itse keskityn kovasti ja olen aina tyytyväinen, kun jokin vierailu, vaikka kuinka mieluinen, on ohi - hyvin meni, hyvä minä, ja nyt pääsen taas olemaan itsekseni.
    Minua kiinnostaa se, miten paljon tässä sosiaalinen - epäsosiaalinen -janalla on kyse jo syntymässä saadusta persoonasta ja miten paljon lapsuuden kokemuksista, varsinkin koetusta häpeästä.

    Onko tuo vaaleanpunaisena kukkiva puu mantelipuu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hieman kesti vastaaminen, mutta ei ole nyt ollut oikein virttaa blogijuttuihin. Minusta ihanteellisin karanteenipaikka olisi nyt Lake Districtillä: siellä voisi samoilla vuorilla lampaiden kanssa ja koko korona olisi ohi ennen kuin huomaakaan. :D

      Minäkään en kyllä matkustaisi kenen tahansa kanssa. Yksin matkustamisessa parasta on, ettei tarvitse huolehtia kenekään muun intresseistä eikä tehdä kompromisseja. Voisin kyllä mielelläni lähteä jonkun ystäväni kanssa esim. autiotalojen bongaamismatkalle Belgiaan: edellyttäen, että se ystävä siis olisi urbex. Silloin ei olisi ongelmaa intressien suhteen.

      Otaksuisin, että peruspersoonallisuuspiirteet ovat melko lailla pysyviä. Itse olen aina viihtynyt itsekseni ja vaikka minulla on sisaruksia, olin silti lapsena vetäytyvä ja halusin olla rauhassa. Kun muu perhe kokoontui perjantaina saunan jälkeen katsomaan telkkaria, minä jäin yleensä leikkihuoneeseen. Minulla oli lapsena vilkas mielikuvitusmaailma ja on edelleen. Itsetunnon kanssa minulla on ollut suuria ongelmia ja ne liittyivät ihan muuhun kuin siihen, olenko seurallinen vai en. Itse en siis miellä olevani epäsosiaalinen, koska se kalskahtaa siltä, ettei osaa olla ihmisten kanssa. Kyllä minä osaan, jos jaksan ja kiinnostaa. En vain ole järin seurallinen ihminen.

      En tiedä, mikä tuo puu on. Ehkä se on manteli :D

      Delete
  5. Ihastuin kuviisi, ovat niin upeita.
    Suomimaassa on taas annettu lisää ohjeistusta. Niin sisäänpäin kääntynyt ihminen olen, etteivät rajoitukset tällä syrjäseudulla oikeastaan rajoita minua just lainkaan. Minun ulkoiluni ei muutu, ihmisiä en tapaa ollenkaan, mieheni käy kerran viikossa kaupassa.
    KYlässä ei pruukata käydä, eikä meillä ole ennenkään tiheään kukaan vieraillut. Tässä mielenkiinnolla seuraan ikävää maailam tilannetta. Joskus käy mielessä, selviääkö ilman sairastumista .

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin, vastaaminen tosiaan nyt kesti, mutta täällä ollaan. Kiitos kuvakehuista, täällä on tänä aikana kevät edennyt kohinalla ja lehhtiä alkaa olla puissa. On ihanaa seurata luonnon heräämistä erityisesti tällaisena maailman aikana, vaikka toisaalta minua se piristää niin paljon, että tekisi mieli jatkuvasti rampata jossain.

      Minä en tosiaan kaipaile ihmisiä, kaipaan liikkumisen vapautta jota ei nyt ole. Reviirini on muuttunut postimerkin kokoiseksi, mutta eipä auta itkut. Nyt jos saisi valita, missä karanteenaa niin haluaisin Cumbriaan Lake Districtille. Siellä voisin patikoida päivät pitkät vuorilla lampaiden kanssa. Mutta taitaapi jäädä tältä vuodelta sekin reissu väliin.

      Kauppareissu lienee ainoa tilaisuus, jossa viruksen voi saada eli jos harvoin käy, niin ihan hyvin voi siltä välttyä. Minä käyn pari kertaa viikossa kaupassa, koska haluan syödä tuoreita rehuja eivätkä ne säily viikkoa.

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.