Kuusijuhlat ja uudet pakkomielteet

KEEP CLEAR, lol

Viime vuosi oli poikkeuksellinen, sillä silloin menetin älypuhelinneitsyyteni. Voinee todellakin puhua menettämisestä, sillä vastoin tahtoani niin kävi. Nykyään olen kuitenkin sinut luurini kanssa ja jopa iloinen sen olemassaolosta: en enää osaisi olla ilman!

Suurista peloistani huolimatta en ole koukuttunut sen räpläämiseen (ainakaan paljon) enkä ole (vielä) muuttunut digizombieksi, joka tukkii kadulla kaikkien kulun puhelinta sormettaessaan. Jos pitää hiplata puhelinta ulkomaailmassa, menen jonnekin nurkkaan pois jaloista ja mielellään myös silmistä niin tekemään.

Välihuomio: postauksen irtolaiskuuset olen kuvannut tässä parin viikon sisällä. Ovat perinteinen ja tuttu näky täällä tammikuisin ja usein myös helmikuisin ja joskus vielä maaliskuisin.

 Vihermiinat valmiina kamppaamaan

Ja sitten asiaan, latasin jokunen aika sitten puhelimeen appsin, joka laskee ottamiani askeleita ja kilometrejä sun muuta todella tärkeää. Halutessani (ja usein haluan) se myös piirtää kartalle kulkemani reitin. Superjännää! Hankin myös kuulokkeet ja nyt olen testaillut, miten lenkkeily sujuu musaa kuunnellen.

Se kuulkaa sujuu niin hyvin, etten malttaisi lopettaa lenkkiä ollenkaan! Biisien valinta on kuitenkin tärkeää, sillä liian flegmaattiset biisit voivat avata kyynelkanavat. Niin kävi kerran, että itkuhan se tirahti. Kokemuksesta viisastuneena aloin kuunnella menevämpää musaa.

Tolppaa palvovat kuuset

Musiikki on minulle tärkeä mielialavaikuttaja. En ole koskaan aiemmin harrastanut liikuntaa musiikkia kuunnellen, koska olen ajatellut haluavani kuulla luonnon ääniä (jotka täällä pitävät sisällään muun muassa lentokoneen murinaa, lehtipuhaltimen karjuntaa, katuporan mäkätystä, autojen räpätystä, yleistä huutoa ja mellastusta jne.). Mutta kaikkea voi kokeilla ja ihan uusi maailma aukeni minulle musiikin myötä.

Keho heräsi eloon aivan eri tavalla ja nautti siitä, kun sai mukailla musiikin tahtia. Lenkit ovat monipuolistuneet, kun intervallien määrä on kasvanut kuin itsestään. Liikun musiikin rytmissä ja keho voi samalla päästellä höyryjä. Aivan uskomattoman rentouttavaa! Uskomatonta myös, miten musiikki toimii minulla kuin diapami tuolla liikenteessä: ei tee mieli tappaa ketään, on vain euforinen ja hattarainen olo.

Ja plaa plaa…

Yksin oot sinä kuusi, kaiken keskellä yksin

Sensuroin tästä pitkän pätkän, koska asiat ovat muuttuneet. Kuinka nopeasti asiat muuttuvatkaan. Pitäisi heti päästää postaus ulos ennen kuin mieli muuttuu. Nimittäin olen hylännyt lenkkimusiikin ja siirtynyt Podcasteihin.

Tähän oli kyllä syynä se, että urpona kuuntelin musiikkia Youtubeen tekemilleni listoille: oli lenkkilistat erikseen ja kaikkea! Sitten paukkui datapaketin rajat, kun ei tullut mieleeni että Youtube kuluttaa massiivisesti dataa. Suomessa tämä ei taida olla ongelma (näin minua valistettiin), mutta täällä myydään edelleen liittymälle datapaketit erikseen.

Toki voisi hommata isomman paketin, mutta spartalainen itsekurini on kova enkä halua hurjastella massiivisilla datapaketeilla, kun periaatteessa se on turhaa (musaa voi kuunnella muualtakin kuin Youtubesta, krhm).

Kuusisikermä bussia odottelemassa?

Latasin Spotifyn puhelimeeni ja kuuntelin kokeeksi erästä podcastia, jota olen halunnut aina kuunnella. Mutta koska en jaksa kuunnella kotona mitään podcasteja, niin en ole ikinä aiemmin kuunnellut podcasteja. Nyt olen koukussa podcasteihin ja koska en voi kuunnella niitä paikallani, joudun menemään koko ajan lenkille. Että lähtee tämäkin kohta taas lapasesta. Hieman on jo lähtenyt.

Komeasti jonossa

Täällä sataa muuten nyt lunta. Isot kosteat hiutaleet laskeutuvat maahan ja katoille. On se ihmeellistä, koska täällä ei lunta juuri tarvitse nähdä. En ole kauhean innoissani, koska eilen bongasin jo lumikelloja ja olen ihan kevätfiiliksissä muutenkin. Onneksi nämä täkäläiset lumisateet kestävät näillä korkeuksilla hyvin vähän aikaa eikä ole pelkoa mistään suurista kinoksista, jotka eivät ikinä sula.

Kauniiksi lopuksi (ennen kuin lähden tuonne lumi-infernoon) kuva torstailta. Siinä on kaikkien kuusien kuningatar ja vielä(kin) juhlakunnossa. Saas nähdä seisooko siinä kesään asti: otan tarkkailuun!


Comments

  1. Sun kuvat on kyllä upeita! Millä kameralla kuvaat, järkkärilläkö? Aivan järjetön määrä kuusijätettä syntyy Lontoossa, mutta eiköhän se haketeta ja kierrätetä takaisin luontoon... Minä en jaksa kuunnella (irjallisuus)podcasteja. Ehkä jonain päivänä... Sinähän petaat lenkeilläsi hurjaa kuntoa vastaisten vaellusten varalle! Hyvä. Meillä on just nyt niin märkää, ettei ulos tee mieli. Taidan nysvätä loppupäivänkin sisällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :)) Nämä kuvat on otettu ihan vain puhelimen kameralla. Lisäksi otan kuvia pokkarilla ja järkkärillä. Pitäisi kuvata järkkärillä enempi, kun sillä kuvaaminen on niin toisenlaista ja inspiroivampaakin. Mutta pokkari ja puhelin on niin kätsyjä, kun ovat aina mukana ja kevyitä. Järkkärin roudaamisessa on oma työnsä. Esim. nämä kuvat on järkkärillä otettu:

      https://elegiassilence.blogspot.com/2020/06/dieu-et-mon-droit.html


      En tiedä mitä kuusille tapahtuu, kun ne haetaan pois. Varmaan tosiaan kierrätetään jotenkin (toivottavasti). Minä olen vielä niin tuore näiden podcastien kanssa, että olen avoin kaikelle. En tosin ole vielä muita kokeillut kuin Takakansi-podcasteja ja olen tykännyt niiden ihanan rennosta ja hauskasta otteesta! Tekee oikein mieli ryhtyä höpisemään mukana ja kertomaan omia ajatuksia siinä samalla. :D Mutta siis en todellakaan jaksaisi niitä himassa kuunnella eli pitää olla liikkeessä.

      Täällä tulikin lunta eilen oikein olan takaa, sitä on vieläkin maassa mikä on ihme. Tosin kaduilla tietty loskana eli märkää on nyt täälläkin. Ja varmaan jäistä, kun yöllä on ollut pakkasta. Kohta tästä lähdenkin podcasteja kuuntelemaan. Minulla on kyllä ihan hyvä kunto ja pitäisi muistaa kiittää kehoa siitä ja olla sille armollinen eikä aina haukkua sitä.

      Delete
  2. Joulu on siirtynyt kodeista pihoille! Kai nuo kuusenraadot joku korjaa pois?

    Minä en pysty kuuntelemaan mitään, kun olen liikenteessä. Pakko kuulla, tuleeko takaa murhaaja tai ryöstäjä, tööttääkö joku auton torvea varoittaakseen etten jää auton alle.
    Jos kuuntelisin jotain, se vähäinenkin keskittymiskyky, joka pitää minut edelleen elossa tuolla liikenteessä, katoaisi kokonaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin, joulun jälkiliukkaat kaduilla :D Kyllä noita kuusia aina jossain välissä haetaan pois, mutta jostain niitä aina ilmestyy lisää. Tänä vuonna on mielestäni ihmisillä ollut enemmän kuusia kuin muina vuosina (ihan näin mutulla heitän). Voi johtua Koronasta, kun moni on joutunut muuttamaan jouluperinteitään ja varmaan useampi on viettänyt joulun kotona.

      Minäkin luulin, ettei musiikin saati minkään muunkaan kuuntelu sovi minulle juuri siksi, että pitää olla tarkkana. Ihme kyllä olen säilyttänyt skarppiuteni ja olen ehkä jopa skarpimpi kun ei voi luottaa kuuloon. Monestihan normitilassa saatoin ylittää tien mistä sattuu (kuten siis täällä on tapana) edes katsomatta molempiin suuntiin luottaen kuulooni. Se on aika hazardia, koska täällä alkaa olla aika paljon sähköautoja, jotka ovat tosi hiljaisia. Nyt käännyn aina katsomaan kunnolla. Lisäksi napit päästää kyllä ääntä läpi. Vastamelukuulokkeita en välttis uskaltaisi käyttää.

      Ja eräs iso asia minulle on, että ihme kyllä se kuuntelun kautta muusta maailmasta eristäytyminen rauhottaa.

      Delete
  3. Aivan mahtavia nuo kuusibongauksesi, kuten erityisesti tuo Keep clear! Sikäläiset luonnonäänet ovat myös niin omaa luokkaansa, että ihmetellä pitää, miten aloitkin kaikesta huolimatta kuunnella musiikkia lenkillä :) Tuo podcast-juttu kruunaa kaiken, nimittäin minäkään en jaksa kotona kuunnella mitään höpinöitä, joten saisiko se minutkin aina lenkille, jos koukuttuisin podcasteihin?? Sitä päivää sopii odotella...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmettelen tosiaan nyt itsekin, miten ei ole aiemmin tullut mieleen peittää noita meheviä luonnonääniä johonkin muuhun. :D Tosin olen luullut, etten halua enkä pystyisi keskittymään minkään kuuntelemiseen tuolla ulkona, mutta tässä on tosiaan opittu että kyllä haluan ja pystyn. Kaiken lisäksi olen tosiaan huomattavasti rauhallisempi, kun kuuntelen jotain muuta kuin esim. liikenteen melua. :D

      Kokeile ihmeessä podcasteja tai jotain muuta lenkeille. Jos ei nappaa, niin sitten vain lopettaa kuuntelun.

      Delete
  4. Hih, ihana postaus. <3 Mä allekirjoitan kaikki noi musiikkijutut! Mulle musiikki on nykyään niin tärkeä osa lliikuntaa (ja nimenomaan sellainen menevä musiikki), että en pystyisi harrastamaan liikuntaa ilman musiikkia – yksin siis. PT:n kanssa treenatessa ei oikein voi kuunnella musaa kuulokkeista, eikä tekisi mielikään, ja uidessa ei tietty luonnollisesti voi pitää kuulokkeita korvilla ja kännykkää jossain altaan reunalla. :-)

    Podcasteihin sen sijaan en ole (ainakaan vielä) ihastunut. Tuntuu hirveän vaikealta löytää hyviä podcasteja, joissa puhuttaisiin koko ajan asiaa. En nimittäin kestä sellaisia podcasteja, joissa jaaritellaan niitä sun näitä, ja monet ns. asiapostauksetkin sisältävät ihan liikaa epämääräistä jaarittelua. Kerrankin yhden liikunta-aiheisen postauksen alussa ukot rupesivat lätisemään toisen taloremppaprojektista (kun piti puhua maastavedoista jne.), ja sitä lätinää kesti melkein vartin. Voi sylvi, että meni hermo.

    Niin ja minä käytän musan kuunteluun Spotifyta. Maksan kuussa sen onko se nyt 9,9 euroa, jotta saan kuunnella musiikkia ilman mainoksia jne. Tykkään Spotifyssa myös ominaisuudesta, että Spotify luo viikoittain kaksi minulle (kuuntelemani musiikin perusteella) luotua listaa, Discover Weeklyn ja Release Radarin. Niiden kautta löytyy aina välillä tosi hyviä uusia tuttavuuksia.

    Hauskoja kuusikuvia, ja tuo eka on ihan hillitön. :-DD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle ei musiikki eikä oikein muukaan kuuntelu ole kovin kauan ollut edes mahdollista, kun ei ollut älyluuria. En siis oikeastaan edes ajatellut asiaa, koska se oli minulta niin poissuljettu. Musiikki pistää tosiaan kehoon virtaa: kyllähän sen huomaa, kun kotona kuuntelee musiikkia. :D Ihme, etten ole tajunnut, että sitä voi hyödyntää myös liikunnassa (itsehän olen käyttänyt musiikkia inspiraationa lähinnä “taideräpellyksiä” tehdessä).

      Uiminen ja kuulokkeiden käyttäminen ei tosiaan oikein sovi yhteen :D Itsekään en aio esim. fillaroidessa kuunnella yhtään mitään, koska siinä täytyy olla tosi skarppina muun liikenteen suhteen ja kuulo on tärkeä osa havainnoimista. En tajua, miten jotkut uskaltavat fillaroida ja luukuttaa musat suoraan korvaan siinä samalla.

      Itse olen toistaiseksi kuunnellut lähinnä yhtä podcastaajaa (Takakansipodcast, liittyy kirjallisuuteen), hänellä on tosi hyviä aiheita ja vieraita, tykkään myös hänen persoonastaan. Asiassa pääsääntöisesti pysytään ja rönsytkin liittyvät yleensä asiaan jollain tavalla. :D En jaksaisi minäkään mitään taloremppajuttuja kuunnella, jos olisin ihan muunaiheista podcastia kuuntelemassa (enkä kyllä jaksaisi muutenkaan, haha).

      Erästä podcastaajaa yritin kuunnella, mutta viisi minuuttia riitti ja sekin oli tuskaista. En tiedä, mikä siinä podcastissa edes oli aiheena vai oliko siinä varsinaisesti mitään aihetta. Ehkä se oli vaan olevinaan hauska, mutta minua se tylsistytti. :D

      Minulla on toistaiseksi se Spotify Free, jonka kanssa on kyllä ollut melkoista vääntöä ja kääntöä. Hermo on riekaleina ja datapaketit paukkuu edelleen, mutta vielä on eräs kivi kääntämättä ja jos sekään ei tuo helpostusta, niin… eeh, en tiedä. Mietin sitten :P

      Delete
  5. Voi tuota joulukuusen elämää. Hetken kestää sen koreus ja sitten se on pelkkää roskaa.
    En ole musiikin kuluttaja just ollenkaan. varsinkaan lenkkeillessä ja hiihtäessä kuuntelen vain luontoa, etupäässä metsän ääniä.
    Nuorena käydessäni steppi- ja aerobikkaustunneilla oli tempaava musa iso osa koko hommaa, mutta mieli on muuttunut.
    Ikinä en ole kuunnellut podcasteja. Silti en ole musainhoaja.
    Tänään oli ohjelmassa hiihtoa ja lumitöitä. Hiihto ei onnistunut, upotti niin hirveästi leveää metsäsukseakin, joten käännyt takaisin tupahommiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuusien elämä “koristeena” on tosiaan melko lyhyt ja karu. Hieman surettaa, toivottavasti ne kierrätetään ja hyötykäytetään jotenkin.

      Luontoa olisi kiva kuunnella, jos sen kuulisi. Täälläpäin luonnonäänet sekoittuvat yleiseen liikenteen mölinään – jopa tuossa puistossa. Patikkaretkillä en missään nimessä minäkään aio kuunnella mitään kuulokkeista, sillä siellä se luonto on ihan oikeasti läsnä äänineen: siitä haluan nauttia kaikin aistein.

      Tuli mieleeni sinun liikuntakokemuksistasi, että itse en ole koskaan harrastanut mitään sisäryhmäliikuntaa. Olen niin henkeen ja vereen ulkonaliikkuja, ettei oikein edes kiinnosta sisällä kuntoilla. Joskus salilla käymisestä olen haaveillut, mutta en ole saanut aikaiseksi ja nyt ei kannata haaveilla kun ei kuitenkaan pääse (ovat kiinni).

      Ei kaikki sovi kaikille, parasta kuunnella itseään ja sen mukaan toimia. <3 Hiihtämistä voisi ehkä olla kiintoisa kokeilla näin aikuisena. Lapsena ja nuorena olin todella surkea hiihtämään enkä sitä koskaan kunnolla oppinut.

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.