Pyörätelinedraama

Tämä paska (arvaatte varmaan mikä) tilanne on varastanut yleensä mainion keskittymiskykyni. Siinä syy, miksen ole saanut aikaiseksi blogata enkä oikein käydä muissakaan blogeissa, vaikka haluja olisi.

The Classic Bridge

Uskaltauduin vihdoin eilen fillarin selkään. Minullehan kasvaa aina kynnys, jos olen vähänkin aikaa polkematta. Eka kerta tauon jälkeen on pahin, mutta jännitystä ei tällä kertaa kestänyt kuin muutaman minuutin. Sitten huristin taas tuttuun tapaan eli jee kivaa.

Ajelin lämmittelyksi reittejä, jotka tunnen kuin taskuni eli pehmeä lasku pyöräkauteen. Polkaisin Chiswick House and Gardensiin, josta siis kaikki nämä kuvat ovat. Olen saattanut paikasta joskus aiemminkin laittaa kuvia, mutta tuskin niitä kukaan enää muistaa joten tässäpä tuoreita taltiointeja.

Ja tietenkin hieman kitisen tässä, sillä kauhistuttava draama odotti minua takapihalla. Alimman kerroksen naapurit ovat nimittän survoneet fillarinsa jokseenkin omituisesti MINUN ostamaani pyörätelineeseen. Sain työskennellä saadakseni oman fillarini siitä pois (eikä sitä siihen enää saanut takaisin). Ovat vielä lukinneet fillarit niin, ettei niitä voinut siirtää.

Minulla on hermo melko piukalla, joten alkoi vituttaa suunnattomasti. Eli to do -listalla on pyytää napureita joko järjestämään fillarinsa suoraksi jolloin siihen mahtuu minunkin fillarini tai sitten siirtämään romunsa muualle. Fillaritelineessä on neljä paikkaa enkä pane pahakseni, jos naapuritkin telinettä käyttävät, mutta ei tämä nyt niin toimi, että vallataan koko paska. Saatana.

Lisäksi myöhemmin havaitsin ottaneeni mukaan väärän lukonavaimen (en pidä fillariani lukossa pihalla, koska piha on lukkojen takana) eli en voinut käydä pissalla enkä kaupassa samalla reissulla niin kuin olin suunnitellut. Täällä ei kannata jättää fillaria hetkeksikään lukitsematta julkisilla paikoilla, jos haluaa jatkossakin sillä polkea.

Eli ei mennyt ihan putkeen tuo retki, mutta hyvä mieli siitä jäi oli ilo polkea. Pyöräilykuntokaan ei ole pahemmin rupsahtanut, vaikka poljennassa esiintyikin useamman kuukauden tauko.

Alla Chiswick House, joka on muuten kirjablogini bannerissakin, tosin eri maailmaan sijoitettuna. Erittäin kaunis ja kuvauksellinen murju, jota voisikin taas hyödyntää muokkauksissa. Kun vain saisi aikaiseksi.

Eilen oli pitkästä aikaa aurinkoista ja siitä sai nauttia koko päivän. Tänään on taas tasaisen harmaata, mutta aurinkoa on sentään näköpiirissä loppuviikosta. Koko kevät on mielestäni ollut todella harmaa ja pimeä, joten aurinkoa on kova ikävä.

Vesialtaaseen pudonneet kukinnot.

Ai niin, täällä on tänään ensimmäisen lockdownin vuosipäivä. Sen jälkeen ei olekaan "normaalia" päivää näkynyt ja tuskin näkyykään ihan heti.



Comments

  1. No, jo on törppöjä naapureta, pah.

    Vaan ihanan keväistä siellä! Värejä, kukkia, ei lunta! Ja aurinko!

    Kivaa, että pääsit taas satulan selkään, saat liikuttua laajemmalla säteellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, miten voi olla niin vaikeaa ottaa muut huomioon. Ehkä mäkin alan käyttämään niiden puutarhakalusteita. Katsotaan sitten, miten reagoivat :D

      Kevät ja fillarointi ovat kyllä iloisia asioita tämän kaiken muun sonnan keskellä!

      Delete
  2. Tuollaisissa maisemissa on kyllä ihana polkea, ja teillä on siellä kaunis kevät, narsisseineen. Mutta pahuksen naapurit!
    Vaikka täällä avattiin vuoden kestäneen superrajoitusten jälkeen paikkoja, niin ei kyllä ole vielä mitenkään normaalia. Luvut ovat laskeneet täällä paikkojen avautumisesta huolimatta, joten viimeistään nyt näkee että rokotteet toimivat. Jotenkuten odotin että maskipakkoa olisi höllennetty ainakin ulkona, mutta ei vielä... Tosin kun menen Bambin kanssa aamulla aikaisin ulos, eikä puistossa ole ketään muuta, niin pidän naamiota leualla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa puistossa taluttelin, en viitsinyt siellä polkea kun se on mielestäni tarkoitettu kävelyä varten. En itse arvosta niitä pyöräilijöitä, jotka kaahaavat missä ja miten sattuu. En halua olla sellainen.

      Lohdullista kuulla, että siellä tartuntaluvut laskevat, vaikka paikkoja avataan. Täällä ne lähtivät taas hieman nousuun kun lapset pistettiin takaisin kouluun. Mutta paljon on vielä rokottamattakin.

      Tuo maskipakko pelkästään ulkona liikkuessa ahdistaisi kyllä suunnattomasti. Onneksi täällä ei sellaista ole. Muutenkin ulkona tartuntariski (ellei nyt ihan parveile) on hyvin pieni, joten ottaisi kyllä päähän jos pitäisi naamaria käyttää.

      Delete
  3. Onpa siellä ihanan keväistä, kuten upeista kuvistasi näkyy.
    Meillä fillaritelineisiin pitäisi mahtua 12 fillaria, mutta talon seitsemän lapsen fillarit vievät kaiken tilan ja pari jää vielä nurmikolle pötkölleen, vaikka olen painattanut PYÖRÄT TELINEESEEN-kyltin.
    Vielä meillä on lumi maassa, mutta varmaan pian sairastun taas fillariraivoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aj että, kyllä minun pääni räjähtäisi tuollaiseen fillarikaaokseen. Lapsille hieman oppituntia, kun lumet sulaa!

      Itse en jaksaisi nyt edes mitään pientä extra-ärsytystä, kun on pinna muutenkin piukalla. Lisäksi se teline on MINUN IKIOMA eikä mitään kollektiivista omaisuutta :D

      Delete
  4. Saat fillaroida upeissa maisemissa, kiitos kuvista. Täällä on edelleen talvi, joskin lumi on alkanut sulaa; järkyttävä tuuli ja harmaus tänään. Huomenna saattaa tulla pk-seudulle ja Turkuun liikkumisrajoituksia, saas nähdä. Huoks. Röyhkeitä naapureita, toivottavasti saatte sovittua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmaata on täälläkin pidellyt (vaikkei ole kylmää ollut), mutta nyt näyttäisi vihdoin säät selkenevän ja aurinko näyttäytyy useammin, jee!

      Luinkin lehdestä noista Suomeen mahdollisesti tulevista rajoituksista. Vai joko ne tuli voimaan – olen vähän pihalla. Todella veemäistä, mutta eipä auta kuin kestää kun ei oikein muutakaan voi. Tsemppejä! <3

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.