Täällä en pyytele anteeksi

Sillalla maisemia pällistelemässä On useamman päivän pitänyt ottaa ulos mukaan vasu, johon voisin keräillä puusta pudonneita kukintoja. Kaikkea kaunista putoilee näet kevätaikaan. Ja muutakin luonnollista, kuten lehtiä poimisin. Ja ehkä joitakin kevätkukkasia kedolta. Mutta aina unohdan sen riivatun vasun. Luonnonantimia käyttäisin kuvausrekvisiittana, sillä tekevi mieleni pitkästä aikaa vääntää ”kotistudio” ja ottaa oikein järsyllä ( järjestelmäkamera ) kuvia. Järsyllä kuvaan ihan eri mielellä ja tyylillä kuin pokkarilla. Tämänkin postausen kuvat olen ottanut pokkarilla ( kaikki eiliseltä ), koska harvemmin nykyään jaksan Järsyä roudailla mukana. Monesti mietin, että nyt kyllä otan se rotjakkeen mukaan, mutta sitten en jaksakaan, kun on olevinaan niin työlästä. Chiswick Bridge on kyseessä. Ja liikennekaaos. Hortoilin viime torstaina Thamesissa. Oli laskuvesi, en siis pulahtanut ja talviturkki on edelleen harteilla tai olisi, jos käyttäisin turkkia. Aloin mietiskellä, mis...

Rose ja George pesevät käsiä vessassa. Rose iloitsee yhteisestä tuokiosta. - Kätevää, kun on kaksi hanaa. Voi yhdessä pestä kädet ja samalla vaihtaa päivän kuulumiset. - Juu, kauankos käsiä pitikään pestä? - Muistaakseni kaksikymmentä sekuntia? - Eihän siinä ajassa mitkään virukset kuole. Ettei olisi kaksikymmentä minuuttia? - Mahdollisesti. Eihän tässä kiirettä. Löysitkö kaupasta rosmariinia? - En. Laitetaan liha pakkaseen, ei sitä voi ilman rosmariinia syödä. -Vaihdetaanko hanoja välillä? Alkaa nahkat irrota, on niin kuumaa. - Juu, minulla tässä räpylät jo sinertää. - Kauankos tässä pitää vielä pestä? - Olikos se kaksikymmentä tuntia? Avasin punaviinin valmiiksi, saadaan lasilliset pesun jälkeen. ~~~ Viikon 18 krapusanat ovat liha, punaviini, rosmariini . Lisätietoja ja lisää krapuja Susun ja Caran blogeissa. Jälkiselitys: Meillä on vessassa kaksi hanaa, kuten Brittilässä usein on. Jos ollaan miehen kanssa käyty yhdessä lenkillä, menemme lenkin päätteeksi yh...

Puskien kuningatar Olen viime aikoina etsiskellyt päivilleni kohokohtaa. Melko tasaista on nimittäin ollut ja ne kohokohdatkin on revittävä hieman toisella tavalla kuin esimerkiksi reilu kuukausi sitten. En kaipaa päiviini ilotulitusta saati vuoristoradan vauhtihurmosta, jossa silmätkin sumentuvat. Vähempi riittää, vaikka adrenaliininarkkari olenkin. Saan kiksejä melko pienestä eli pieni voi olla minulle suurta, oikeanlainen pieni lumoaa. Eilisen kohokohta lienee pusikkopissa, jonka lirautin kesken ulkoilun. Olen toki kokenut puskapissaaja, koska patikoidessa esim. Lake Districtillä (tänä vuonna jäänee väliin, nyyh) se on melko pakollinen toimenpide, mutta harvemmin tulee Lontoossa puskiin kuseksittua. Vaan tästä se nyt lähtee, enää minua ei pidättele mikään päivittäistä ulkoilukorttia käyttäessäni! ~~~ Viikon 17 krapusanat ovat kohokohta, sumentua, tasainen . Lisää krapuja ja krapuista Susun ja Caran blogeissa. Krapuosuus päättyy tähän. Alla kuitenkin vielä tämän päivän koh...

Tänä aikana et tarvitse autoa, vene on ratkaisu ongelmiisi. Paitsi että ei ole, sillä sinulla ei ole airoja. Voit tietenkin antaa tuulen kuljettaa purtesi sinne minne tuuli sen haluaa kuljettaa. Ajelehdi ulos elämästäsi ei-minnekään sillä missään ei ole mitään. On aavaa ja tyhjää eikä sinulla ole kuin mielesi joka sekin on aava ja tyhjä ja tarpeeton. Avaa kirja, lainaa jonkun toisen tarina, toisen elämä. Ota ja elä se. Lupaan, ettet palaa takaisin samanlaisena. Piirrä itsellesi uusi elämä. Rakenna talo ja asetu sinne asumaan. Sytytä torniin valo, ettei sinua unohdeta, vaikka ei kukaan sinua muutenkaan muista voidakseen unohtaa. The End. Viikon 16 krapusanat ovat auto, ratkaisu, kirja. Mikä krapu? Lue lisää Susun ja/tai Caran blogeista. Kuvalla osallistun Luovan lauantain haasteeseen, joka on Kotini on... Nyt kun tämä Korona alkaa olla asettunut päivään jokaiseen, se kuuluu aamuun ja iltaan ja plaa plaa rallatilaa, niin jospa vaihteeksi muuta.

Olen hengaillut niin paljon Richmond Parkissa ( eli lähinnä sen päivittäisen “ulkoilukortin” käyttänyt siellä ), että se alkaa tursuta korvista. Kaunistahan siellä on ja lääniä, missä mellastaa, mutta mutta… Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja minulla alkaa nyt olla vaikeuksia innostua maisemasta, josta on tullut niin arkista minulle. Katukävelyistä tykkään ja eilen teinkin lenkin lähinnä asuinalueiden kaduilla hortoillen. Miksi se tuntuukin niin syntiseltä? Jotenkin aivoni ovat niksahtaneet omituiseen moodiin, jossa kaikenlainen ulkona liikkuminen on ikään kuin paheellista ja tuomittavaa ( ja sellaista viestiä poliitikot täällä kyllä antavat ). Tänään on minulla kauppapäivä ja tunnen jo valmiiksi itseni suorastaan pahikseksi joutuessani kerta kaikkiaan menemään ihmisten ilmoille, ooh. Noh, menen silti ja itse asiassa ajattelin heittää lenkin siinä samalla ja vaihteeksi siis ihan eri suunnalla kuin yleensä. Voi miten jännittävä päivä on tulossa! Hah hah. Eilen oli jänn...

Viime sunnuntaina heräsin selkä jäykkänä, suorastaan kipeänä. Ajattelin nukkuneeni mutkalla ja selkä rauhoittuisi päivän mittaan. Ei rauhoittunut, se on edelleen kipeä. Mainittakoon, että minulla ei ikinä aiemmin ole ollut mitään ongelmia selän kanssa. Tai no, kerran useita vuosia sitten imuroin niin raivokkaasti, että ilmeisesti venäytin selkäni. Silloin selkä oli todella kipeä pari päivää, mutta sitten se vain parani. Tälle kivulle en nyt löydä mitään syytä enkä varsinaista laukaisijaa. Kipua ei ole koko ajan, erityisesti liikkuminen tekee hyvää: silloin ei tunnu missään mitään ja voi unohtaa koko selän olemassaolon. Sen sijaan istuminen on hankalaa, ja jos kauan istuu, niin selkä tuntuu jäykältä noustessa. Kipu ei tunnu koko ajan ja joka asennossa, joten tämän kanssa voi elää. Muutamana yönä olen ottanut särkylääkkeen, että saisin nukuttua. Selkä ei myöskään valita, vaikka roudaisi kaupasta repussa kuinka painavan satsin kamaa ( joo, kokeilin koska kun siellä kaupassa...