Ruikkimista pusikoissa
Puskien kuningatar
Olen viime aikoina etsiskellyt päivilleni kohokohtaa. Melko tasaista on nimittäin ollut ja ne kohokohdatkin on revittävä hieman toisella tavalla kuin esimerkiksi reilu kuukausi sitten. En kaipaa päiviini ilotulitusta saati vuoristoradan vauhtihurmosta, jossa silmätkin sumentuvat. Vähempi riittää, vaikka adrenaliininarkkari olenkin. Saan kiksejä melko pienestä eli pieni voi olla minulle suurta, oikeanlainen pieni lumoaa.
Eilisen kohokohta lienee pusikkopissa, jonka lirautin kesken ulkoilun. Olen toki kokenut puskapissaaja, koska patikoidessa esim. Lake Districtillä (tänä vuonna jäänee väliin, nyyh) se on melko pakollinen toimenpide, mutta harvemmin tulee Lontoossa puskiin kuseksittua. Vaan tästä se nyt lähtee, enää minua ei pidättele mikään päivittäistä ulkoilukorttia käyttäessäni!
Viikon 17 krapusanat ovat kohokohta, sumentua, tasainen. Lisää krapuja ja krapuista Susun ja Caran blogeissa. Krapuosuus päättyy tähän. Alla kuitenkin vielä tämän päivän kohokohta ikään kuin extrana: sen voi ottaa tai jättää.
Tänään löysin uusilla mestoilla hengaillessani komean kirkkomaan, sitä tutkaillen tyydytin seikkailunhaluani. Myös räjähtäneen pubin löysin. Jännä päivä, mitähän huomenna. Ja ei, tämä ei ole sarkasmia.
Pidempi ulkoiluaika ja laajempi reviiri ovat tosiaan minulle nyt mahdollisia, koska ilmeisesti rohkenen ruikkia pusikkoon (voin kertoa, että kynnys oli korkea: on eri asia ruikkia vuorilla kuin jossain kaupungissa). Toki mikä tahansa puska ei kelpaa, vaan valitsen sen huolella ja tietysti pitää olla alue, jossa on sitä luontoa. Onnekseni tiedän paljon sellaisia alueita eli potentiaalisia kusipaikkoja.
Pahoittelut tässä välissä, että tämä postaus käsittelee niin paljon pissa-asioita, mutta valitettavasti siitä on muodostunut ongelma, joka siis taitaa olla nyt osin ratkaistu. Eli se siitä.
Olen melko joustava persoona ja sopeudun aika nopeasti erilaisiin tilanteisiin. Tähänkin. En kuitenkaan ole mikään ällöpositiivari eli en näe tässä pandemiatilanteessa varsinaisesti mitään kivaa. Mutta kun tilanne on tämä, niin mennään nyt sillä mitä on.
Yleisesti ottaen näistä ulkoiluistani on tullut minulle päivän kohokohtia. Lämpimät ja aurinkoiset säät toki auttavat asiaa. Tekemisestä minulla ei muutenkaan ole pulaa (siis kotonakaan), mutta tarvitsen tietyn määrän ulkoilua päivittäin tai alkaa ilmestyä kaikenmoisia olotiloja.
Tänne aion palata toisenkin kerran.
Olen viime aikoina etsiskellyt päivilleni kohokohtaa. Melko tasaista on nimittäin ollut ja ne kohokohdatkin on revittävä hieman toisella tavalla kuin esimerkiksi reilu kuukausi sitten. En kaipaa päiviini ilotulitusta saati vuoristoradan vauhtihurmosta, jossa silmätkin sumentuvat. Vähempi riittää, vaikka adrenaliininarkkari olenkin. Saan kiksejä melko pienestä eli pieni voi olla minulle suurta, oikeanlainen pieni lumoaa.
Eilisen kohokohta lienee pusikkopissa, jonka lirautin kesken ulkoilun. Olen toki kokenut puskapissaaja, koska patikoidessa esim. Lake Districtillä (tänä vuonna jäänee väliin, nyyh) se on melko pakollinen toimenpide, mutta harvemmin tulee Lontoossa puskiin kuseksittua. Vaan tästä se nyt lähtee, enää minua ei pidättele mikään päivittäistä ulkoilukorttia käyttäessäni!
~~~
Viikon 17 krapusanat ovat kohokohta, sumentua, tasainen. Lisää krapuja ja krapuista Susun ja Caran blogeissa. Krapuosuus päättyy tähän. Alla kuitenkin vielä tämän päivän kohokohta ikään kuin extrana: sen voi ottaa tai jättää.
Tänään löysin uusilla mestoilla hengaillessani komean kirkkomaan, sitä tutkaillen tyydytin seikkailunhaluani. Myös räjähtäneen pubin löysin. Jännä päivä, mitähän huomenna. Ja ei, tämä ei ole sarkasmia.
Pidempi ulkoiluaika ja laajempi reviiri ovat tosiaan minulle nyt mahdollisia, koska ilmeisesti rohkenen ruikkia pusikkoon (voin kertoa, että kynnys oli korkea: on eri asia ruikkia vuorilla kuin jossain kaupungissa). Toki mikä tahansa puska ei kelpaa, vaan valitsen sen huolella ja tietysti pitää olla alue, jossa on sitä luontoa. Onnekseni tiedän paljon sellaisia alueita eli potentiaalisia kusipaikkoja.
Pahoittelut tässä välissä, että tämä postaus käsittelee niin paljon pissa-asioita, mutta valitettavasti siitä on muodostunut ongelma, joka siis taitaa olla nyt osin ratkaistu. Eli se siitä.
Olen melko joustava persoona ja sopeudun aika nopeasti erilaisiin tilanteisiin. Tähänkin. En kuitenkaan ole mikään ällöpositiivari eli en näe tässä pandemiatilanteessa varsinaisesti mitään kivaa. Mutta kun tilanne on tämä, niin mennään nyt sillä mitä on.
Yleisesti ottaen näistä ulkoiluistani on tullut minulle päivän kohokohtia. Lämpimät ja aurinkoiset säät toki auttavat asiaa. Tekemisestä minulla ei muutenkaan ole pulaa (siis kotonakaan), mutta tarvitsen tietyn määrän ulkoilua päivittäin tai alkaa ilmestyä kaikenmoisia olotiloja.
Tänne aion palata toisenkin kerran.
Hienoja kuvia hieman erilaisista ulkoilumaisemista. Olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan noita seutuja.
ReplyDeleteMehän olemme sitten molemmat kuningattaria, sinä Lontoon puskien ja minä tämän pikkukylän.
(Murkkuikäinen tytär suuttui minulle ja huusi: "Sä luulet olevas' tämän kylän kuningatar!")
Hyvää viikon jatkoa!
Oli alkuun vaikea löytää mitään uutta, kun pitää jalan kulkea eikä mikään paikka ole auki eli ei pääse vessaan. Mutta nyt saatoin laajentaa reviiriäni, koska voinkin oleilla ulkona kauemmin – kiitos pusikoiden :D
DeleteHienoa, että meitä on täällä nyt oikein kaksi kuninkaallista :D Murkkuikäisten suusta voi kyllä toisinaan tulla melko karua tekstiä!
Upea kirkkomaa! Siellä tuollaisia vanhoja hautausmaita näyttää riittävän.
ReplyDeletePuskapissaaminen ei ole mullekaan muuten mikään ongelma, mutta "jos joku näkee". Mulla on todella korkea kynnys käydä pusikoissa täällä kotimaisemissa, sillä sopivia paikkoja ei oikein edes ole esim. tuolla rantaraitilla (paitsi pimeällä, ja nythän pimeä rupeaa olemaan jo kortilla). Patikkareissuilla homma sujuu paremmin, ja esimerkiksi - apua tätä on vähän noloa tunnustaa - viimeksi Meikossa kusaisin bunkkeriin. :-D
Juu, näitä on tosiaan melko paljon ja lisääkin nähtävästi löytyy, kun tuolla hyörii. Omat kotikonnut toki ovat tuttuja, mutta harvemmin koluan tuolla suunnalla ja näin intensiivisesti. Mutta nyt kun ei julkisia voi käyttää ja fillari on romuna, niin pitää tonkia hieman eri paikkoja :D
DeleteJuu, minullakin se ongelma on nimenomaan siinä tulenko nähdyksi (mielellään en tulisi, haha). Ja sitten pitää olla todella nopea. Meikon bunkkeri kuulostaa oikein hyvältä lorotuspaikalta :DD
Minullekin olisi ulkoilu noissa uhkuvissa maisemissa. Vanhat hautausmaat kertovat valtavasti, kun osaa vain kuunnella niitä.
ReplyDeleteTietysti pissihätä voi yllättää yhtälailla sinut kaupunkimaisella retkelä kuin minut erämaapolulla. Istselläni vain huomattavasti huolettomapaa kyykistyä.
Ajattes, jos sinut olisikin yllättänyt kakkahätä? Se on sitten uuden krapun aihe.
Oli kyllä mahtava löydös tuo kirkkomaa, siellä tuli hyörittyä ja nautiskeltua paahteesta ja menneistä tuulista. Muutenkin oli jännittävää tutkailla uusia kulmia. Tuolla alueella oli paljon kiinnostavan näköisiä taloja ja arkkitehtuuria muutenkin.
DeleteNyt täytyy todella nolona tunnustaa, että luontokakatkin on tässä blogissa jo käsitelty :D Löytyy otsikolla “Ripaskaa rinteessä”. Krapua en siitä sentään vääntänyt. Yleisesti ottaen suoleni toimii aamuisin kellontarkasti, joten ulostamistarpeesta ei tarvitse tuolla hengaillessa olla huolissaan. ;D
Heh, mulla toimii kanssa aina kellontarkasti. :-D Jos ei jostain syystä toimi, niin se onkin päivä sitten pilalla...
DeleteHaha, todellakin! Kiva kuulla, etten ole ainoa kellontarkka ja romahda, jos ei ajoitus ole jostain syystä kunnossa :D Onneksi niin käy vain harvoin.
DeleteOi noita vanhoja kirkkoja ja hautausmaita, niissä on jotain historian havinaa.
ReplyDeletePuskapissaaminen jalo taito on pakko opetella pitkillä kävelylenkeillä. Onneksi täällä meillä päin metsiä, johon voi poiketa.
Tuo oli oikea keidas, jonne vielä palannen uudemmankin kerran. Uusi into päiviini syttyi tosiaan tuon pissaamisasian myötä. Eipä ole tällaisia tarvinnut ennen miettiä, kun sen kuin etsi julkisen vessan kun tuli tarve (olen hyvä tietämään, missä niitä on, vaikkei alue olisi edes tuttu) eikä tarvinnut menemisiä sen mukaan suunnitella niin kuin nyt.
DeleteSulla on hienot ulkoilumaisemat, mielettömän kaunis kirkko ja hautausmaa. Ulos on päästävä joka päivä, muuten pää sekoaa. Puskapissailua on pakko harrastaa, jos patikoi pitempään. Vielä ei ole kukaan yllättänyt housut kintuissa, tai sitten en ole huomannut :) Lisää kuvia odotellessa!
ReplyDeleteTäällä hellitään ihmisiä nyt ihanilla säillä! Tälle päivälle on luvattu 24 astetta. Eihän tällaista ikuisuuksiin jatku, mutta revin tästä nyt kaiken ilon irti niin kauan kuin tätä kestää. Ja ulos on tosiaan päästävä ja siellä on saatava olla niin kauan kuin siltä tuntuu. Yksi tunti ei minulle riitä, siitä tulee vain vihaiseksi eli vaikka noin muuten noudatan koronasääntöjä, niin tässä kohdin en :D
DeleteVau, onpa upea hautausmaa, kivaa, että löysit sen!
ReplyDeleteOliko kyseessä kevään ekat pusikkopissit?
Kävin eilen kaupoilla ja ravintoloiden sulkeminen näkyy kyllä maisemissa. Porukka ostaa kaljaa lidlistä, istuvat siellä sun täällä ja pusikoissa käy kova kuhina, kun ei pääse kapakan vessaan. Näin eilen yhden naisen komean pyllyn, yhden miehen luihun takaliskon.
Sori, oli pakko jakaa tämä kokemus.
Oli kyllä mahtilöydös tuo puolivilli kirkkomaa! Ja oli tosiaan ensimmäinen puskapissa kyseessä eikä pelkästään kevään ensimmäinen vaan ensimmäinen täällä noin yleensä. Normitilanteessa käytän vessaa, mutta nyt ei auta muu kuin kyykistyä. Minua ehkä eniten huolettaa, että joku näkee ja kuvaa ja kohta peppuni leviää pitkin Twitteriä. Kaikkea sitä saa varoa nykyään! :D
DeleteKaikenlaista olet sinäkin bongannut, kiitos kun jaoit! Nyt on sitten vaarana, että maailma hukkuu pissaan kun ihmiset alkavat kilvan kuseksia pitkin maita ja mantuja.
Jännittävän tunnelman luo myös se kuinka tosi vanhat, kulahtaneet ja upouudet rakenteet sulautuu toisiinsa.
ReplyDeleteMinä en ole aikoihin puskapissannut. No siksi kai kun pyörin lähinnä tuolla omalla pihalla ja kauppareissuille lähden vessan kautta :)
Täällä rupu ja komeus kulkevat paikasta riippuen melko lailla rinta rinnan. Miellyttää kovin silmääni.
DeleteItse en tavallisesti käy erikseen kaupassa, vaan hoitelen sen muun toimen ohella ja ne muut toimet voivat kestää tuntitolkulla ja sijoittua minne tahansa. Ei tosin enää tietenkään. Nykyään menen erikseen kauppaan ja toki käyn vessassa ennen sitä. Ikinä ei tiedä, kuinka pitkä kauppareissusta tulee: riippuu täysin siitä, miten pitkä jono on :D