Täällä en pyytele anteeksi

Matka jatkui Wasdalesta Buttermereen. Olen kirjoittanut Buttermerestä aiemminkin ja majoituimme tutusti samaan paikkaan eli The Bridge Hotelliin. Tällä kertaa yövyimme eri puolella hotellirakennusta huoneessa, jota voisi pitää romantikon märkänä päiväunena. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Briteissä matkatessa pääsee nukkumaan katossänkyyn. Minusta ne ovat viehättäviä. Huone on muutenkin suloisen persoonallinen ja juuri minun makuuni ( makuni on laaja ). Koimme mukavan yllätyksen saavuttuamme hotelliin. Respan herra ( muistan hänet viime kesältä ) kertoi hotellihintaamme kuuluvan perjantaille ( yövyimme hotellissa kolme yötä, ke-la ) illallinen hotellin aamiais- ja “fine dining” huoneessa. Pitäisi vain ilmoitella ajankohta, jolloin haluamme illallistaa. Loput postauksesta käsitteleekin sitten syömistä . Palaan takaisin patikointiin ja ehkä niihin keskitysleirin eläimiin seuraavassa postauksessa. Mahdollisesti elämäni ensimmäinen fine dining -kokemus Teimme varmaan...

Pahoittelen heti alkuun näitä eritepitoisia otsikoita, mutta seepra ja raidat jne. Alkureissu ei tosiaan mennyt ihan putkeen osaltani, mutta ei se ihan reisillekään läsähtänyt. Ensimmäinen etappimme Järvillä (eli Lake Distrctillä) oli Wasdale Head, josta mainitsin tässä aiemmassa postauksessa . Rakastan kyseistä aluetta sen syrjäisen sijainnin ja miljöön takia. Valkoinen rakennus oikealla on varsinainen hotelli ja pubi, me majoituimme tällä kertaa kuvan vasemmalla olevassa lodgessa ( alakerrassa ), joka niinikään kuuluu hotellille. Sisäänkäynti päärakennukseen ja respaan. Koko rakennus on sisustettu ns. Wainwright -hengessä: on vanhoja buutseja, patikointiin ja vuorikiipeilyyn liittyviä varusteita, valokuvia jne. Kuvan oikean reunan pöydällä on kirja, johon voi - ja kannattaa - merkitä reitti (edes pääpiirteittäin), jolle on lähdössä patikoimaan. Näin respa voi tarvittaessa hälyttää Mountain Rescue -tiimin etsimään kadonneita, jos ei huoneen avainta tulla noutamaan ar...

Tulipas pitkä blogitauko, vaan nyt on reissu kuljettu ja kotiin palattu. Oli hieman shokkeeraavaa palata maanantaina harmaasta alle kahdenkymmenen asteen säästä liki kolmenkymmenen asteen paisteeseen. Eilen asteita olikin jo yli 30 ja huomiselle on luvattu 37. Vaikka pidän lämpimästä, niin suuri kosteusprosentti ja noin korkea lämpötila alkavat olla minullekin hiukan liikaa. Mutta säät on mitä on, eivät ne valittamalla muutu. Kontrasti on silti suuri, sillä Järvillä asteet pyörivät kahdenkymmenen hujakoilla, usein hieman alempana. Periaatteessa siis ihan hyvät patikkasäät. Muutamana päivänä tosin esteri esitteli hanuriaan sen verran anteliaasti, että sai kulkea litimärkänä. Mutta sellaista se on – siihenkin tottuu. *** Poliisi pamputtaa, jos liian lähelle menee. Reissun alku perjantaina (5.7.) oli kuitenkin aurinkoinen ja hottis. Ensimmäinen etappimme oli Milton Keynes, jossa Rammstein keikkaili lauantaina. Heitimme matkapäivänä lenkin pääministerin maaseutuasunnon eli Ch...

Derwentwater Paljon olen jauhanut blogissani järvistä, mutta suurin osa järvialueen kuvista on vuorilta. Jospa hiukan niitä järviäkin nyt sitten, kun kerran sinne ( Lake Districtille, Cumbriaan ) ollaan taas menossa parin viikon kuluttua. Kyseessä on jälleen patikointimatka, ei siis mitään lojumista rannalla. Derwentwater Ellen ihan väärin muista vierailimme Järvillä ensimmäisen kerran vuonna 2013. Olin lukenut alueesta jostain ja minulla oli pakkomielle päästä sinne. Se olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä ja olemme palanneet Järville lähes joka ( ellei jopa joka ) vuosi sen jälkeen. Aiemmin kävimme patikoimassa myös Jenkeissä, mutta kyseisestä maasta meni maku Trumpin myötä. Derwentwater Tällä kertaa yövymme viidessä eri paikassa, joista teemme päiväpatikat vuorille. Reitit on katsottu valmiiksi, mutta tietenkin säiden mukaan on mentävä. Tarkoitus on siedättää korkeanpaikankammoa ja osa reiteistä ei sovi tehtäväksi, jos sää on huono. Meillä on kuitenkin varar...

Olen henkeen ja vereen kesäihminen. Talvikin menee, kun ei yleensä tarvitse lunta nähdä. Ellei siis lähde sitä erikseen katselemaan . Suomeen minua ei saa talvella edes kirveellä uhaten. Täytyy siis olla todella painava syy, että talvella Suomeen eksyn. Alkukeväällä kävin ( mieheni kanssa ) patikoimassa Lake Districtillä ja noin kuukauden kuluttua lähdemme uudelleen. Tällä kertaa vietämme Järvillä kaksi viikkoa. Reissun aloitamme vauhdikkaasti Rammsteinin keikalla, joka on Milton Keynesissä. En ole käynyt missään keikoilla en edes muista milloin viimeksi, joten ihan kiva vaihteeksi mennä. Hiljaa virtaa Thames. Makrotex-haaste: Kesä on täällä .

Holland House Hermon lepuuttelu ( ja lepyttely ) toimi ja toisella yrittämällä sain fillarin lukon auki . Pitkän tauon jälkeen minulle on syntynyt melko korkea kynnys fillaroida, joten olen nyt pari päivää totutellut taas ajamiseen. Itse polkemisessa ei tietenkään ole mitään totuteltavaa, vaan nimenomaan liikenteen seassa ajamisessa. Täällä on kyllä pyöräkaistoja, mutta monesti ne toimivat myös autoparkkeina, joten ne paikoin ovat melko turhia. Ja minua ärsyttää. Pitääkö autojen vallata joka ikinen paikka. Liikennesäännöt on minulla hallussa ( varmaan paremmin kuin monilla autoilijoilla ), joten niiden noudattaminen ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan päänvaivaa tuottaa se, etteivät autoilijat välttämättä noudata niitä. Ärsyttää myös, etteivät kaikki vaivaudu edes vilkkua näyttämään kääntyessään. Itse käytän tunnollisesti käsimerkkejä ( enkä nyt tarkoita keskaria ) enkä vähiten oman turvallisuuteni takia. Holland Parkissa ei saa pyöräillä, mikä on ihan ok. Taluttelin fillaria ...

Ihme tapahtui ja fillarini on jälleen ajokunnossa. Siihen piti vaihtaa takakumi, koska se oli niin reikäinen ettei olisi ollut järkevää sitä enää paikata. Noin muuten se on ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin ohjaustanko on hieman ruosteinen. Mutta ajattelen niiden olevan pyörän pisamia, mitäpäs niistä. Onhan tuo fillarikin jo about 9-vuotias esiteini, mutta pakko kehua että paras fillari, joka minulla on koskaan ollut. Pyöräni ei ole nähtävästi ollut lukossa noin vuoteen, mutta ihmeellistä kyllä sitä ei ole pöllitty. Olisin tänään ottanut miehen pyörästä toisen lukon ja siirtänyt sen omaani, mutta mikään kolmesta avaimestä ei sopinut lukkoon. Meni hermo ja poistuin paikalta. Hieman hankala muutenkin mennä ajelulle, jos en saa lukittua pyörää jalkautuessani jonnekin. Kun hermo on levännyt, menen uudelleen avainnipun kanssa sorkkimaan lukkoja. Tässä voisin kuitenkin samalla esitellä pihatienoomme. Fillareiden ( jotka ovat siis talon sivustalla ) takana olevasta lautaovesta mennää...