Sirotelkaa tuhkani nimettömään lampeen


Olen kuvannut majoituspaikkojamme ja syömisiä, mutta kyllä me siis ihan oikeasti patikoimmekin emmekä vain maanneet ja syöneet. Päivät kuluivat vuorilla, kas tässä todistusaineistoa. Valitsin kuvat vaikuttavimmilta patikoilta paitsi että se reissun haaste (olen maininnut sen tämän postauksen lopussa) puuttuu: teen siitä erillisen postauksen ja samalla julkistan seuraavan patikoinnin haasteen.


Osallistun tällä postauksella myös Makrotex-haasteeseen, jossa aiheena on loma. En ole makailijatyyppiä: kun lähden reissuun, haluan tehdä jotain. Koko ajan. Poikkeuksena Suomi, jossa voin relatakin. Mutta olen ehdottomasti aktiivilomaihminen eikä minua kiinosta missään rannoilla lojuminen.


Kuviin on vaikea saada näkyviin todellista jyrkkyyttä, jonka voi kokea vain paikan päällä. Esimerkiksi alla olevan kuvan rinne näyttää mukavan loivalta. Se on kuitenkin niin jyrkkä, ettei polkua ole voinut vetää suorana viivana ylös, vaan se mutkittelee.


Kuva alla: Tämä (White Crag, tunnetaan myös nimellä Raven Crag) oli ehdottomasti reissun karsein patikkakohta. Ei tosin tuo kyseinen kohta, mutta ennen sitä sai nousta lähes pystysuoraa irtokivikasaa ylös. Inhoan irtokiviä, ne ahdistavat minua etenkin jos rinne on vielä suhteellisen avoin ja esiintyy eroosiota.

Tuli pieni itku (minulla on siis korkeanpaikankammo, jota siedätän näillä reissuilla) tajutessani etten millään pystyisi edes kääntymään takaisin, koska en uskaltaisi mennä alas siitä mistä olin tulin ylös. Oli siis pakko jatkaa, vaikka ei ollut tiedossa mitä kamaluuksia mahdollisesti olisi vielä edessä (ei ollut mitään niin pahaa, etten olisi voinut jatkaa: pahin oli jo takana).

Koskaan ei pitäisi kuitenkaan ajaa itseään tilaan, jossa kääntyminen/eteneminen on mahdottomuus. Sille on nimikin: cragfast. Se tarkoittaa tilannetta, jossa patikoija on ajanut itsensä ns. umpikujaan eli ei pääse syystä tai toisesta (syy voi olla joko silkka kammo tai oikeasti itsensä ajaminen umpikujaan, josta ei osaa jatkaa) jatkamaan matkaa mihinkään suuntaan.


Nousemassa Fleetwith Pikelle, tästä nautin ja haluan nousta tuon joskus uudelleen!



Joskus täytyy kulkea pilvessä. Sää oli sen verran huono, että jouduimme hieman harkitsemaan pitääkö patikka keskeyttää. Emme keskeyttäneet, koska osa matkasta oli meille tuttua viime talvelta ja tiesimme voivamme tehdä sen huonommassakin säässä. Nyt valitsemalla reitillä oli vain muutama osuus, joista emme tienneet mitä on luvassa, mutta kysyimme eräältä vastaantulijalta ja hän sanoi että osuus on tehtävissä kunhan on tarkka.


Mahtavat patikat taas ja useita hauskoja kohtaamisia muiden patikoijien kanssa. Vuorilla saa olla aika rauhassa, mutta yleensä muutama ihminen tulee vastaan tai on ainakin osittain samalla reitillä. Kullakin on kuitenkin oma tahtinsa eli ei tarvitse missään laumassa kulkea.


Innominate tarn, Alfred Wainwrightin tuhkat on jonnekin sinne siroteltu.


"All I ask for, at the end, is a last long resting place by the side of Innominate Tarn, on Haystacks, where the water gently laps the gravelly shore and the heather blooms and Pillar and Gable keep unfailing watch. A quiet place, a lonely place. I shall go to it, for the last time, and be carried: someone who knew me in life will take me and empty me out of a little box and leave me there alone. And if you, dear reader, should get a bit of grit in your boot as you are crossing Haystacks in the years to come, please treat it with respect. It might be me."

Alfred Wainwright - from "Memoirs of a Fellwalker" (1990)

Comments

  1. Ensiksi: hauska juttu tuossa lopussa! Hurjia reittejä olette patikoineet, ehkä ei aivan mun juttu. A) kunto ei riitä & B) poden myöskin korkean paikan kammoa :) Mutta rantaloma ei viehätä minuakaan, tykkään kaupunkilomista, joilla on nähtävää, käveltävää ym. Mihinkähän sitä syksyllä lähtisi, kun nilkka on jo hyvässä kunnossa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Alfred Wainwright oli <3

      Minullahan on aktiivinen korkeanpaikankammosiedätys käynnissä ja kohdallani se tuottaa tulosta. Tosin paljon olen edistynyt siitä, mitä joskus vuosia sitten olin. Kunto kasvaa, kun kuntoilee. :D Itse saan kiksejä liikkumisesta, kunhan siis saan liikkua juuri minua kiinnostavalla tavalla. Mitkään kuntosalit eivät ole mun juttu.

      Kaupunkilomat on myös jees, tykkään minäkin kierrellä ja kävellä kaupungeissa. :)

      Delete
  2. Ihana tuo Alfredin pyyntö sitaatin lopussa, "...treat it with respect. It might be me."

    Irtokivet ovat kammottavia, vaatii sisua jatkaa eteenpäin.

    Kerrassaan mahtavia maisemia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wainwright on hieman mun idoli, silleen salaa <3

      Aika monta kirosanaa siellä rinteessä välillä pääsee ja joskus mietin, etten enää ikinä patikoi missään mutta sitten kun on ylhäällä, niin on kyllä tosi itsensä voittanut fiilis. :D

      Delete
  3. Kunnioitusta herättävä nöyrä pyyntö Alfredilta.
    Aivan mahtavat maisemat. Kyllä noissa kelpaa laittaa tassua toisen eteen.
    Nuorempana suurperheen äitinä luku-/makuulomakin menetteli. Nyt pitää olla actionia.
    Eläkkeelle päsyn jälkeen olen käynyt myös patikoimassa :)
    Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Alfred on – tai siis oli <3

      Patikointi on ehdottomasti minun juttu: saa liikkua koko päivän luonnossa ja koetella rajojaan!

      Mukavaa viikonloppua sinulle! :)

      Delete
  4. Aktiivilomailija ilmoittautuu täällä myös! Upeita maisemia, muistuttavat kovasti Skotlantia, jossa asuin aikanaan, mutta taitavat kuitenkin olla jostain päin Pohjois-Englantia, jos en ole aivan väärässä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, Lake Districtiltä eli Cumbriasta ovat. Olen patikoinut jonkin verran Skotlannissakin, mutta sinne menemistä hillitsee vielä epävakaammat säät :D

      Delete
  5. Olet sinä kyllä sitkeä sissi, kun siedät tuollaisia paikkoja korkeanpaikankammosta huolimatta. Mulla meinaa alkaa puntti tutista jo pelkästään kuvia katsomalla, vaikka mulla ei mitään kammoa olekaan.

    Ja myös minä olen ehdottomasti aktiivilomailija, vaikka aktiviteettien ei tarvitse olla aina urheilullisia (paikkojen katselukin riittää). En voi käsittää sitä, että matkustetaan jonnekin oleilemaan vain hotellialueella. Mitä hirveää ajan tuhlausta! Maailma tarjoaa niin paljon nähtävää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pakko siedättää, koska parhaat maisemat ja reitit ovat usein niitä, joissa voi puntti vähän tutista. :D Minulla tämä siedätys toimii eli paljon olen edistynyt siitä, mitä joskus olin.

      Juu, sama minulla eli tarvitse suoranaista liikuntaa olla, mutta jotain aktiivista tekemistä pitää olla eli makoilu ei nappaa. Museot ja näyttelyt on myös jees ja tykkään tutkia paikkoja kävellen ja vaikka käyttäen julkisia.

      Suomessa mökillä sitten makaan ja luen. :D

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.