Vedenpaisumus

Tänä aikana et tarvitse autoa, vene on ratkaisu ongelmiisi. Paitsi että ei ole, sillä sinulla ei ole airoja. Voit tietenkin antaa tuulen kuljettaa purtesi sinne minne tuuli sen haluaa kuljettaa. Ajelehdi ulos elämästäsi ei-minnekään sillä missään ei ole mitään. On aavaa ja tyhjää eikä sinulla ole kuin mielesi joka sekin on aava ja tyhjä ja tarpeeton.

Avaa kirja, lainaa jonkun toisen tarina, toisen elämä. Ota ja elä se. Lupaan, ettet palaa takaisin samanlaisena. Piirrä itsellesi uusi elämä. Rakenna talo ja asetu sinne asumaan. Sytytä torniin valo, ettei sinua unohdeta, vaikka ei kukaan sinua muutenkaan muista voidakseen unohtaa.

The End.


Viikon 16 krapusanat ovat auto, ratkaisu, kirja. Mikä krapu? Lue lisää Susun ja/tai Caran blogeista.
Kuvalla osallistun Luovan lauantain haasteeseen, joka on Kotini on...

Nyt kun tämä Korona alkaa olla asettunut päivään jokaiseen, se kuuluu aamuun ja iltaan ja plaa plaa rallatilaa, niin jospa vaihteeksi muuta.

Comments

  1. Mielenkiintoinen tunnelma jo lukiessa.

    ReplyDelete
  2. Vahva teksti, kuvaa tätä nykyistä olemattomuuden tilaa hyvin.
    Upea kuvamuokkaus!

    Oi, ihanaa, Grööönin Eikka <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, on hieman välitilaolo. Kuvan talo oli muuten pubi, joka oli kantikseni tänne muuttaessani. Sitten omistaja vaihtui ja siitä tuli taverna enkä enää tykännyt siitä :D

      Nuo biisin sanat sopivat jotenkin koronaan, ei voi mitään mutta naurattaa hullun lailla sitä kuunnellessa :D

      Delete
  3. Paljon ajatusta (ja ajatusta herättävää) olit saanut muutamaan riviin. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits, sata sanaa on siinä tarkalleen ottaen. Tämä krapuilu on kivaa puuhaa <3

      Delete
  4. Alku on kuin rajusta painajaisunesta. Tuho täydellinen, ihmismieltä myöten. Majakaksi kelpaa kirja, jonka kautta saisi kiinni elämästä.
    Dekkaritunnelmaa, onkohan korona tyhjentänyt kaiken?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjat tuovat uskomattoman paljon iloa minulle juuri nyt! Iloa ja lohtua ja jännitystä ja seikkailua – onneksi on kirjat <3 Kun oma pää tyhjenee, niin onneksi kirjojen sivuilta ei muste katoa :)

      Delete
  5. Alku tosiaankin jännä, ja tätä piti lukea parikin kertaa. Hieno krapu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Krpau on hieman tyyliä hajota ja hallitse. Ja hajota vielä kerran :D

      Delete
  6. Upea kuva, johon teksti sopii hienosti. Aavaa, tyhjää ja tarpeetonta - näin on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, tällä kertaa taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :)

      Delete
  7. aaaah aivan mahtava stoori hiveli sanoillaan mieleni virkeäksi tähän aamupäivään, kiitos!

    ReplyDelete
  8. Kirjojen kans voi viiletellä ilman airoja toiseen maailmaan :) Minulla on tutkailtavaa toisessakin blogissasi, sitku. Kaipaisin kaupungilta ees jonkinlaista kirjastopalvelua tänäkin aikana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin on, itse tulin juuri Koreasta ja siirryin Chicagoon :D

      Kirjastoa on tosiaan ikävä. Minulla on kyllä onni, kun on kämppä täynnä kirjoja, joten ei lopu luettava ihan heti. :)

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.