Leipurin laulu
Leipurin laulu
Ketut ylittävät tien, jolkottavat järvelle päin. Hanki rapisee tassujen alla, mutta kannattelee kahta ystävää. Rannalla ketut pysähtyvät ja huhuilevat Leipuria.
- Leipuri, leipuri! Saammehan laulaa laulusi?
Vastaus viipyy hetken ennen kuin järveltä kajahtaa.
- Ette saa.
Pettymys vääristää kettujen kuonot: Leipuri on ennenkin antanut luvan. Miksei nyt?
- Miksi emme, ketut marisevat kuorossa.
On tovin hiljaista ennen kuin epävarma ääni selittää.
- Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Ketut vilkaisevat toisiaan viikset väristen.
- Me emme pidä leivästä, ne ilmoittavat kuorossa.
- Jos ei leipomani leipä kelpaa, ei myöskään lauleta minun lauluani.
Ystävykset juoksevat järven yli hiljaa hyräillen.
***
Viikon 14 krapun sanat ovat ystävä, tie, pettymys. Muiden krapuihin pääset käsiksi joko Susun tai Caran blogin kautta.
Voi ei, tämä on niin ihana! Intertekstuaalisuuttakin (sellaista, jonka jopa minä tunnistan, hahhah) <3
ReplyDeleteEn lakkaa ihmettelemästä, miten huikeita, erilaisia ja mielenkiintoisia kirjoituksia annetut kolme sanaa saavat aikaiseksi. Kaikilla kirjoittajilla oma näkökulmansa, oma äänensä!
(sain muuten lätkäistyä luoviksenkin haasteen vihdoin, löi kyllä tyhjää ja paljon, mutta jotain syntyi)
Kiits Susu! Tämä lorulaulu on pyörinyt päässäni joulusta lähtien (en tiedä miksi, en ole sitä kuunnellut mistään) enkä enää kestänyt, joten ajattelin että jos jotenkin vaiennan sen, pääsen siitä eroon. Noh, nyt soi jo uusi korvamato päässä – en kestä! :D
DeleteTämä krapuhaaste on mahtava, kun sille on periaatteessa selkeät raamit (sata sanaa plus tietyt kolme), mutta raamien sisällä voi temmeltää vapaasti. <3
Oi mitkä ketut!
ReplyDeleteKiitos Cara, olen muuten kettufani kaikin puolin. Naapurin takapihalla asustelee kettupariskunta :)
DeleteNe ketunleivät, olisikohan jotenkin tässä tarinassa mukana.... Erilainen kiva teksti!
ReplyDeleteVoi ei, ei tullut ketunleivät edes mieleeni vaikka niitä itse lapsena söin suoraan puskasta :D Kiitos kommentista, anli :)
DeleteKiva krapu. Mukavaa dialogia. Ketut rupesivat hyräilemään, kun laulunlupaa ei tullut.
ReplyDeleteKiitos aimarii, anarkistikettuja kenties olivat. Niitä ei noin vain vaienneta!
DeleteOivoi, olipas leipuri äreällä päällä!
ReplyDeleteKiits Suttastiina, Leipuri oli kaiketi kyllästynyt nirsoihin kettuihin tai sitten niiden lauluäänet eivät miellyttäneet :D
DeleteSinulla on hieno blogi! En tiedä miten en ole saanut aikaiseksi seurata tätä kunnolla aikaisemmin. Tulee tietysti seurattua niin tiiviisti kirjablogeja... Noissa edellisissä postauksissasi oli upeita maisemakuvia reissustasi! Tämä krapujuttu oli minulle uusi tuttavuus...
ReplyDeleteKiitos <3 Tämähän on aika tuore blogi siinä mielessä edelleen, että en ole ollut kovin aktiivinen. Vasta nyt hiljattain olen päivittänyt useammin.
DeleteNämä kraput ovat hauskoja ja haastavia, sataan sanaan tulee mahduttaa kokonainen tarina!
Minun lempparit ne siellä jolkottelee ☺. Hyvä Krapu!
ReplyDeleteKiits AilaKaarina, minunkin lemppareita ovat ketut <3
DeleteOn ne ovelia, ketut <3
ReplyDeleteOn ne, Riitta <3
Deleteotsikosta mieleeni johtui heti Ulvova Mylläri, varmaan siksi, kun sitä juur käsiteltiin kirjallisuusillassa ja telkusta tuli elokuvakin just.
ReplyDeletetosi innostava krapu. hei, vappukin on tuossa tuokiossa;)
Kiitos Ilona :) Olen tainnut tuon Paasilinnan Ulvovan Myllärin joskus aikoja sitten lukeakin. En tosin muista siitä enää mitään.
DeleteTämä ei ollut kettuilua! Kannattaa olla tarkkana kenen leipää syö :)
ReplyDeleteHaha, todellakin! Kiits BLOGitse :))
DeleteHauska ja pirteä kettukrapu, hienosti kirjoitettu.
ReplyDeleteKiitokset Sisko! :)
DeleteKiitos SK! Olisin ympännyt tähän teosto-korvauksetkin, mutta eivät mahtuneet :D
ReplyDelete