Mitä kuuluu hiuksilleni?
Mainitsin marraskuussa ensimmäisen kerran tavallista runsaammasta hiustenlähdöstä. Hiuskato jatkoi sen verran runsaana, että hakeuduin lääkäriin ja aloin muutaman toverin vinkkaamana vetää Priorineja, joita olen nyt syönyt himpan yli kolme kuukautta.
Niin että mitäs kuuluu tupeelle tänään?
Ensinnäkin, se on alkanut taas kasvaa (ei tosin yhtä nopeasti kuin ennen). Juurikasvu on aivan kaamea, mutta en todellakaan uskalla värjätä hiuksiani ainakaan toistaiseksi. Uutta hiustakin jo pukkaa, mutta kyllä niitä edelleen lähteekin, mutta ei samalla tavoin kuin aiemmin eikä esimerkiksi suihkukäynnit kammota. Mielestäni suihkun yhteydessä lähtee nyt “normaali” määrä hiuksia eli saman verran kuin minulla aina “normitilassa”.
Hiusten ollessa kuivat niitä varisee joinakin päivinä (aika harvoin kuitenkin nykyään) runsaanlaisesti, joinakin päivinä en huomaa minkäänlaista irtoilua. Eli en nyt osaa sanoa, lähteekö näitä epätavallisen paljon. Ehkä ei enää, vaan pahin katopiste on saavutettu. Kyllähän tämä reuhka melko lailla oheni, mutta ilmeisesti saan runsauden takaisin, mutta viehän se toki aikaa.
Sulkasadon syyt?
Hiuskadon syy ei edelleenkään ole selvillä, mutta kaiketi se on monen tekijän summa. Verikoetulokset olivat minulla kaikin puolin hyvät paitsi ehkä ferritiinien osalta. Olenkin viime aikoina ajatellut paljon ferritiinejä ja sitä, mikä on riittävä arvo henkilölle. Lue ferritiineistä täältä, jos et tiedä mistä on kyse.
Olen lukenut erilaisia artikkeleita, kannanottoja ja mielipiteitä liittyen ferritiineihin ja päätynyt siihen tulokseen, että omani ovat liian alhaiset minulle. Ferritiinini on 26, on olemassa suositus että alle 30 on raudanpuute (ilman anemiaa). Toisaalta joidenkin lääkäreiden mielestä ferritiini on hyvä, jos se vain osuu viitearvohaarukkaan, joka on siis täällä 13-150 (Suomessa vissiin 10-150).
Välihuomio alkaa: Olen tietoinen, että jotkin tahot (myös osa lääkäreistä) pitävät ferritiinien mittaamista “muoti-ilmiönä” ja että niiden kyttääminen on aivan turhaa ja jos ferritiini nyt on edes yli sen kolmentoista, niin turha tehdä mitään. EN JAKSA KÄYDÄ TÄTÄ KESKUSTELUA, jokainen voi omalla kohdallaan miettiä mikä on mahdollisesti turhaa ja mikä ei. Välihuomio päättyy.
Minusta ei siis IKINÄ löydetä verikokeissa mitään vikaa mihinkään oireisiin. Tämä ferritiinilukema on ensimmäinen kerta, kun jotain mahdollisesti arveluttavaa veriarvoistani löytyy. Ei tosin lääkärin mielestä, vaan hän passitti himaan sanoen, että kyllä ne hiukset taas joskus alkaa kasvaa.
Rautakuurille
Aloitin omatoimisesti rautakuurin noin kolme viikkoa sitten. En suoraan sanottuna uskonut, että raudasta olisi minulle mitään apua (mutta aloin olla epätoivoinen hiuskadon takia). Olen nyt lähipäivinä havainnut ihan muuta kuin hiustenlähtöön liittyviä asioita.
Hiustenlähdön lisäksi minulla on nimittäin ollut hyvin pitkään muitakin oireita, jotka voisivat liittyä raudanpuutteeseen, mutta joita itse olen pitänyt psykosomaattisina, koska en ole ajatellut minulla olevan raudanpuutetta.
Listaan tähän oireita, jotka minulla ovat olleet voimakkaita ja jotka eivät välttis olekaan somaattisia:
- Hengenahdistus ja sydämentykytys ajoittain ilman kummoista rasitusta ja rasituksessa
- Hengitysvaikeudet esim. vähänkin rankemmin liikkuessa: täytyy oikein vetää henkeä, kun tuntuu ettei happi kulje.
- Ajoittainen pahoinvointi, joka joskus johtaa oksentamiseen.
- Aivosumu ja “tykytys päässä” (ei kivuliasta, mutta häiritsevää).
- Näön sumeneminen.
Yllä mainitsemani oireilut ovat siis vaivihkaa kadonneet lähes kokonaan. Etenkään hengenahdistuksia eikä sydämentykytyksiä enää juuri esiinny. Hapenottokyky on parantunut (varmaan kun on sitä happea tarjolla!) enkä hengästy niin helposti.
Mahdollisesti siis hiuskadon ansiosta (vaikka se ei johtuisikaan pelkästään raudanpuutteesta) olen herännyt kinnittämään huomiota muuhun oireiluun (vasta siis oireiden kadottua), joka melko varmasti johtuikin raudanpuutteesta eikä siis ollut “mentaalista”.
Eipä ihme, että olen joskus patikoilla suunnilleen oksentanut ja joutunut myös pitämään “hengenahdistustaukoja”, jotka kohdallani tosin ovat kestäneet tyyliin puoli minuuttia, koska olen liian innokas ja malttamaton jatkamaan. Lisäksi olen soimannut itseäni siitä, että olen rapakuntoinen (mikä ei oikein ole järjellä ajateltuna mahdollista) lehmä ja piiskannut itseni eteenpäin.
Viime patikkareissulla minulla oli parina yönä niin huono olo, että piti nousta oksentamaan. En ole osannut liittää niitä mitenkään raudanpuutteeseen, koska huonot olot tulivat yöllä levossa – eivät siis kesken suorituksen. Näitä on tullut muillakin patikkareissuilla: varmaan kun ne pienet rautavarastot hupenevat suunnilleen loppuun.
Kävin eilen varta vasten testailemassa, miten rasitus vaikuttaa minuun. Eli kuvittelenko nyt eronkin vai onko se todellinen? Ja kyllä vain, ihan selkeästi on eroa entiseen. Äkillisten spurttien tuotoksena ei ilmene enää sydämentykytyksiä eikä kohinaa päässä, henki kulkee paremmin ja keho herää nopeammin.
Olen aina ollut nopea palautumaan enkä siinä huomaa eroa. Sen sijaan jaksamisessa on tapahtunut muutosta eli en väsy niin helposti. Sehän ei ole minua ennenkään haitannut, vaan olen pakottanut itseni jatkamaan, mutta liikkuminen on sen takia joskus tuntunut “raskaalta” ja on täytynyt pakottaa itseään lenkille.
Rautaa pitäisi syödä aika kauan, että siitä on pidempiaikaista hyötyä: näin olen lukenut. En tiedä onko mahdollista, että kehoni reagoi näin nopeasti lisärautaan, mutta siltä minusta nyt tuntuu. Ja eihän tämä muutos ole yhdessä yössä tapahtunut, vaan hiljalleen kolmen viikon aikana.
On kuulkaa mahtava olo, kun on niin helppo hengittää! Ostin sen kunniaksi uudet treenailukengät, joita lähden tänään testaamaan.
Jos joku ihmettelee, miten en ole huomannut tuollaista oirepatteristoa ja tehnyt asialle aiemmin mitään, niin se johtuu nimenomaan siitä, että olen luullut sen olevan “normaalia” minulle, ominaisuuksia siis – eivät oireita. Olen melko joustava ja sopeutuva persoona, mikä on monen mielestä hyvä asia. Tässä on sen huono puoli: sitä sopeutuu kaikenmoisiin juttuihin.
Niin että mitäs kuuluu tupeelle tänään?
Ensinnäkin, se on alkanut taas kasvaa (ei tosin yhtä nopeasti kuin ennen). Juurikasvu on aivan kaamea, mutta en todellakaan uskalla värjätä hiuksiani ainakaan toistaiseksi. Uutta hiustakin jo pukkaa, mutta kyllä niitä edelleen lähteekin, mutta ei samalla tavoin kuin aiemmin eikä esimerkiksi suihkukäynnit kammota. Mielestäni suihkun yhteydessä lähtee nyt “normaali” määrä hiuksia eli saman verran kuin minulla aina “normitilassa”.
Hiusten ollessa kuivat niitä varisee joinakin päivinä (aika harvoin kuitenkin nykyään) runsaanlaisesti, joinakin päivinä en huomaa minkäänlaista irtoilua. Eli en nyt osaa sanoa, lähteekö näitä epätavallisen paljon. Ehkä ei enää, vaan pahin katopiste on saavutettu. Kyllähän tämä reuhka melko lailla oheni, mutta ilmeisesti saan runsauden takaisin, mutta viehän se toki aikaa.
 |
| Hiukset tasan kuukausi sitten: näyttävät ehkä runsailta mutta päänahassa on tosi vähätukkaisia kohtia ja päänahka kuultaa voimakkaasti läpi hiusten ollessa märät. |
Sulkasadon syyt?
Hiuskadon syy ei edelleenkään ole selvillä, mutta kaiketi se on monen tekijän summa. Verikoetulokset olivat minulla kaikin puolin hyvät paitsi ehkä ferritiinien osalta. Olenkin viime aikoina ajatellut paljon ferritiinejä ja sitä, mikä on riittävä arvo henkilölle. Lue ferritiineistä täältä, jos et tiedä mistä on kyse.
Olen lukenut erilaisia artikkeleita, kannanottoja ja mielipiteitä liittyen ferritiineihin ja päätynyt siihen tulokseen, että omani ovat liian alhaiset minulle. Ferritiinini on 26, on olemassa suositus että alle 30 on raudanpuute (ilman anemiaa). Toisaalta joidenkin lääkäreiden mielestä ferritiini on hyvä, jos se vain osuu viitearvohaarukkaan, joka on siis täällä 13-150 (Suomessa vissiin 10-150).
Välihuomio alkaa: Olen tietoinen, että jotkin tahot (myös osa lääkäreistä) pitävät ferritiinien mittaamista “muoti-ilmiönä” ja että niiden kyttääminen on aivan turhaa ja jos ferritiini nyt on edes yli sen kolmentoista, niin turha tehdä mitään. EN JAKSA KÄYDÄ TÄTÄ KESKUSTELUA, jokainen voi omalla kohdallaan miettiä mikä on mahdollisesti turhaa ja mikä ei. Välihuomio päättyy.
Minusta ei siis IKINÄ löydetä verikokeissa mitään vikaa mihinkään oireisiin. Tämä ferritiinilukema on ensimmäinen kerta, kun jotain mahdollisesti arveluttavaa veriarvoistani löytyy. Ei tosin lääkärin mielestä, vaan hän passitti himaan sanoen, että kyllä ne hiukset taas joskus alkaa kasvaa.
Rautakuurille
Aloitin omatoimisesti rautakuurin noin kolme viikkoa sitten. En suoraan sanottuna uskonut, että raudasta olisi minulle mitään apua (mutta aloin olla epätoivoinen hiuskadon takia). Olen nyt lähipäivinä havainnut ihan muuta kuin hiustenlähtöön liittyviä asioita.
Hiustenlähdön lisäksi minulla on nimittäin ollut hyvin pitkään muitakin oireita, jotka voisivat liittyä raudanpuutteeseen, mutta joita itse olen pitänyt psykosomaattisina, koska en ole ajatellut minulla olevan raudanpuutetta.
Listaan tähän oireita, jotka minulla ovat olleet voimakkaita ja jotka eivät välttis olekaan somaattisia:
- Hengenahdistus ja sydämentykytys ajoittain ilman kummoista rasitusta ja rasituksessa
- Hengitysvaikeudet esim. vähänkin rankemmin liikkuessa: täytyy oikein vetää henkeä, kun tuntuu ettei happi kulje.
- Ajoittainen pahoinvointi, joka joskus johtaa oksentamiseen.
- Aivosumu ja “tykytys päässä” (ei kivuliasta, mutta häiritsevää).
- Näön sumeneminen.
Yllä mainitsemani oireilut ovat siis vaivihkaa kadonneet lähes kokonaan. Etenkään hengenahdistuksia eikä sydämentykytyksiä enää juuri esiinny. Hapenottokyky on parantunut (varmaan kun on sitä happea tarjolla!) enkä hengästy niin helposti.
Mahdollisesti siis hiuskadon ansiosta (vaikka se ei johtuisikaan pelkästään raudanpuutteesta) olen herännyt kinnittämään huomiota muuhun oireiluun (vasta siis oireiden kadottua), joka melko varmasti johtuikin raudanpuutteesta eikä siis ollut “mentaalista”.
Eipä ihme, että olen joskus patikoilla suunnilleen oksentanut ja joutunut myös pitämään “hengenahdistustaukoja”, jotka kohdallani tosin ovat kestäneet tyyliin puoli minuuttia, koska olen liian innokas ja malttamaton jatkamaan. Lisäksi olen soimannut itseäni siitä, että olen rapakuntoinen (mikä ei oikein ole järjellä ajateltuna mahdollista) lehmä ja piiskannut itseni eteenpäin.
Viime patikkareissulla minulla oli parina yönä niin huono olo, että piti nousta oksentamaan. En ole osannut liittää niitä mitenkään raudanpuutteeseen, koska huonot olot tulivat yöllä levossa – eivät siis kesken suorituksen. Näitä on tullut muillakin patikkareissuilla: varmaan kun ne pienet rautavarastot hupenevat suunnilleen loppuun.
Kävin eilen varta vasten testailemassa, miten rasitus vaikuttaa minuun. Eli kuvittelenko nyt eronkin vai onko se todellinen? Ja kyllä vain, ihan selkeästi on eroa entiseen. Äkillisten spurttien tuotoksena ei ilmene enää sydämentykytyksiä eikä kohinaa päässä, henki kulkee paremmin ja keho herää nopeammin.
Olen aina ollut nopea palautumaan enkä siinä huomaa eroa. Sen sijaan jaksamisessa on tapahtunut muutosta eli en väsy niin helposti. Sehän ei ole minua ennenkään haitannut, vaan olen pakottanut itseni jatkamaan, mutta liikkuminen on sen takia joskus tuntunut “raskaalta” ja on täytynyt pakottaa itseään lenkille.
Rautaa pitäisi syödä aika kauan, että siitä on pidempiaikaista hyötyä: näin olen lukenut. En tiedä onko mahdollista, että kehoni reagoi näin nopeasti lisärautaan, mutta siltä minusta nyt tuntuu. Ja eihän tämä muutos ole yhdessä yössä tapahtunut, vaan hiljalleen kolmen viikon aikana.
On kuulkaa mahtava olo, kun on niin helppo hengittää! Ostin sen kunniaksi uudet treenailukengät, joita lähden tänään testaamaan.
Jos joku ihmettelee, miten en ole huomannut tuollaista oirepatteristoa ja tehnyt asialle aiemmin mitään, niin se johtuu nimenomaan siitä, että olen luullut sen olevan “normaalia” minulle, ominaisuuksia siis – eivät oireita. Olen melko joustava ja sopeutuva persoona, mikä on monen mielestä hyvä asia. Tässä on sen huono puoli: sitä sopeutuu kaikenmoisiin juttuihin.
Tosi hienoa, että hiustesi kunto on ruvennut parantumaan, ja voit muutenkin paremmin! <3 Itse uskon siihen, että ihmisten "koneistot" ovat varsin erilaisia ja että samat viitearvot ja selitykset eivät todellakaan päde kaikkiin. Kannattaa siis kuunnella itseään ja uskaltautua kokeilemaan uusia juttuja, vaikka joku muu sanoisikin mitä.
ReplyDeleteJäin miettimään noita mainitsemiasi oireita, jotka ovat parantuneet lisäraudan myötä, sillä kärsin myös itse ajoittain kaikista muista paitsi hengenahdistuksesta. Ja ihan samalla lailla olen ajatellut, että se kuuluu jollakin lailla asiaan, kun "minä nyt vaan ole tällainen". En ole koskaan ottanut lisärautaa, mutta ilmeisesti sitä saa ihan ilman reseptiä?
Tsemppiä! <3 Hienot treenikengät. :-)
DeleteHiusten kunto minulla on ollut hyvä koko ajan, joten siksi niiden irtoilu onkin tuottanut päänvaivaa (pun intended) :D Olin kyllä pitkään luomuna, mutta sitten aloin taas värjätä hiuksia, joten saattaa silläkin toki olla vaikutusta sulkasatoon. Vaikea silti kuvitella, että värjäämisen seurauksena lakkaisivat kokonaan kasvamasta ja irtoilisivat tuppoina. Toki on tietty mahdollista, että päänahkani on herkitystynyt väriaineille ja onhan nuo hiusvärien koostumuksetkin muuttuneet vuosien saatossa.
Minäkin olen vahvasti sitä mieltä, että erityisesti viitearvojen ollessa näin laajat (ja kun niiden tulkinnassakin esiintyy eri ”koulukuntia”), kannattaa todellakin kuunnella kehoaan. Se on tietty vaikeaa, jos pitää oireilua normaalia :D Minähän sanoin lääkärissäkin, että ainoa oireeni on hiustenlähtö, koska ei tullut mieleenkään että nuo muut mainitsemani ovat ”oireita”.
Rautalisää on ainakin saanut myös Suomessa ilman reseptiä (täällä Briteissä on paljon eri vaihtoehtoja, jotka tutkin tarkkaan ennen kuin omani valitsin: rautalisähän voi aiheuttaa vatsakipua ja -kramppeja). Siis ainakin jotain luontaistuotteita, sillä söin kuuriluontoisesti rautaa vielä Suomessa asuessani. Minullahan on ollut ihan varsinaista anemiaakin, joten tarkemmin ajateltuna tämän ei olisi pitänyt tulla yllärinä.
En kyllä osaa sanoa kannattaako rautalisää vetää, jos ei ole varma onko puutetta. Sinänsä liika rauta kyllä poistuu elimistöstä eli sen yliannnostus on melko harvinaista ja vaatii kyllä aika runsaat lisät. Kannattaa miettiä saatko ruuasta kaiken raudan. Aloin itse tutkailla tarkemmin ruokavaliotani (jota pidän melko ravitsevana): minähän olen vege, joten ”riskiryhmässä”. Saan kyllä rautaa ruuasta jonkin verran, mutta tuskin riittävästi edes päivittäistasolla. Raskas liikunta (jota en kylläkään harjoita päivittäin, mutta sinähän vissiin liikut aika paljon) vielä kuluttaa rautavarastoja.
Nuo mainitsemani oireet voivat muuten liittyä muuten myös muun muassa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Eli jos sinulla on pitkään ollut noita oireita, niin ehkä kannattaa sulkea muut syyt pois? Minulla kilpparikin oli normaali.
Kiits, Satu <3 Vasen kenkä hiertää kantapäästä :D Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin hiertämisen pitäisi loppua muutamien kertojen jälkeen. Sitä ennen täytyy vain sopeutua, haha :D
Täytyy tosiaan miettiä ensin omaa ruokavaliota, ennen kuin rupean mättämään hirveän kasan rautaa naamaan. :-) Ja kiitos muistakin hyvistä ajatuksista!
DeleteLuin muuten kerran jostain urheilulehdestä, että kenkien hiertämistä voisi estää niin, että laittaa kahdet sukat päällekkäin. Näin sukat hiertäisivät toisiaan vasten eikä kenkä hiertäisi jalkaa... tai jotenkin noin. En ole itse koskaan kokeillut, joten ei ole omakohtaista kokemusta.
Fineli.fi sivulla voi täyttää ruokapäiväkirjaa. Ei tarvitse mitään tunnuksia luoda (ellei halua tallentaa merkintöjä), vaan voi koota omia syötyjä ruokia ja tutkailla, miltä ravintopitoisuudet näyttävät. Sinulla voi tietty olla hankala sitä hyödyntää, jos syöt kovin eksoottisia ruokia, joita ei Suomesta saa. Se on nimittäin tosi suomipainotteinen. Itse syön niin ”suomalaisesti”, että hieman soveltamalla se auttaa kyllä tutkailussa. Järisyttävä havainto oli, etten todellakaan saa riittävästi rautaa päivittäin eli ei ihme, että on vajetta.
DeleteIloinen asia on se, etteivät nuo kengät hierrä enää. Jostain syystä kenkien pitää nykyään AINA hiertää ekoilla kerroilla. Sitten hiertäminen yleensä yhtäkkiä vain lakkaa. Ehkä jalkani ovat mimosaherkät ja kapinoivat aluksi kaikkea uutta vastaan. :D
Hienoa että hiukset voivat paremmin ja ovat alkaneet kasvaakin. Minulla on nyt taas yhtäkkiä hiustenlähtöä; hiuksia pestessä irtosi oikein tukko, Ajattelin että seleeni ehkä auttaisi kuten viime kerralla, joten aion huomenna mennä ostamaan parapähkinöitä; niissä kun on runsaasti seleeniä. Pari sellaista per päivä riittää.
ReplyDelete
DeleteJuu, nyt kasvaa taas vaikkakin melko hitaanlaisesti. Onneksi uuttakin pukkaa.
Onpa ikävä, että sinulta hiukset irtoilee vieläkin? Oletko käynyt otattamassa verikokeet? Ettei ole kilpparissa vikaa? Tuppojen irtoilu ei tosiaan ihan normaalia ole. Seleeni on kyllä varmasti hyvästä. Itsekin pohdin sen puutetta yhtenä vaihtoehtona omaa hiuskatoa selvitellessäni.
Hienoa, että hiuksesi ovat alkaneet toipua ja muutkin sinua vaivanneet oireet ovat pois.
ReplyDeleteNuo muut oireet ovat minulle tuttuakin tutumpia ajoilta, jolloin olen potenut munuaistulehduksia. Muun lääkityksen ohella minulle määrättiin myös rautaa.
Kelpaa noilla kengillä treenata :)
Mukavaa illan jatkoa sinulle!
DeleteOn kyllä ollut ”omituinen” olo silleen hyvällä tavalla, kun yhtäkkiä on kadonnut oireita joita on luullut ominaisuuksiksi jo pitkän aikaa. :D Oireet ovat tosiaan yleisluontoisia, että niitä esiintyy varmaan monissa muissakin häiriötiloissa ja sairauksissa. Onneksi sinun oireilu ei ole enää tätä päivää! <3
Hyvät treenikengät noista vielä tulee, kunhan jalka tottuu. Edelliset olivatkin jo ihan lahoamispisteessä!
Mukavaa viikonloppua!
Ku ite aloin syömään rautaa ni parissa viikossa heräsin ikäänkuin henkiin. Että kyllä se voi niin vaikuttaa.
ReplyDeleteOhos, no hyvä kuulla! Ja minullakin on tosiaan sellainen olo kuin olisin haudasta noussut!
DeleteMahtavaa, että sinulla rauta on auttanut noin selvästi! Minullakin on osa noista mainitsemistasi oireista... tosin minulla on lisäksi niin paljon kaikkea, että en tiedä onko jo montakin sairautta, ja mikä liittyy mihinkin?! Mutta rautaakin voisi kyllä kokeilla...
ReplyDeleteKannattaa olla tarkkana raudan kanssa, sillä se voi häiritä esim. lääkkeiden imeytymistä. Hankala on tosiaan päätellä, mistä mikäkin oireilu lopulta johtuu, jos on muita sairauksia. En tiedä miten innokkaasti lääkärit sitä ferritiiniä Suomessa suostuvat mittaamaan, mutta jos on voimakkaita raudanpuutteeseen vihjaavia oireita, niin kannattaa kysäistä. Tsemppiä sinulle <3
DeleteOnpa jännä lukea, miten rauta on vaikuttanut oloosi. Minulta ei ole ferritiinejä mitattu, mutta hb on ollut hyvä. Hengityshäiriöitä on minullakin, ehkä pitäisi kokeilla. Minulta on myös irronnut hiuksia muutaman viime vuoden aikana paljon, paksu tukkani on ohentunut. Arvelen syyksi oikuttelevat kilpirauhasarvoni (poistettu kokonaan ja syön tyroksiinia, mutta arvot seilaavat). Yhden Priorin-kuurin söin, mutta en huomannut vaikutusta. Lyhensin vastikään tukkani pitkään polkkaan ja ostin kampaamosta hyvän shampoon ja hoitoaineen. Tuntuu ettei se nyt menisi niin kamalaan takkuun, minkä seurauksena harja oli aina hiuksia täynnä.
ReplyDeleteKilpparin toimintaan liittyvät häiriöthän ovat eräs hiuskadon syy. Minulla ei tosiaan kilpparissa ole häikkää eikä muissakaan veriarvoissa. Hemoglobiini minulla oli vielä hyvä (139), mutta se romahtaa usein vasta, kun rautavarastot ovat melko tyhjillään. Siksi hemoglobiini ei itsessään ole kovin luotettava raudanseurannassa. Jos sinulla on häiritsevää oireilua, niin kannattaa pyytää päästä verikokeisiin, joissa otetaan se ferritiini.
DeleteMinulla on noita Priorineja vielä vajaaksi pariksi kuukaudeksi (sitten olen syönyt niitä puoli vuotta). Kun ne loppuvat, en tilaa enää lisää. En osaa sanoa onko niistä sinänsä ollut mitään hyötyä, mutta vedän nyt ne mitä on.
Minä en ole raaskinut tupeestani luopua. Olen pari kertaa leikannut reilusti latvoista ja yhden kerran kerroksista, mutta enää en halua lyhentää. Uskon ja toivon, ettei tämä tästä enää ohene.
Tsemppiä sinullekin hiusten kanssa! <3