Taas uusi diagnoosi

Minulla on uusi diagnoosi. Kuten moni asia elämässä, sekin löytyi sattumalta. Olen oireillut niin kauan, että pidin oireitani normaaleina – ominaisuuksina, joille ei nyt vain mitään voi.

Oireita ovat muun muassa ihastunut pällistely, huokailu, nuuhkiminen, innostunut kiljahtelu ja rakastunut hymy.

Oooh ja aah.

Nuuh!

Diagnoosini on Wisteria Hysteria. Hyvää tässä on, ettei sitä tarvitse hoitaa eikä se aiheuta hoitamattomana sen kummempia vahinkoja.

Tai no, riippuu hysterian asteesta. Minulla sitä esiintyy siinä mielessä lievänä, etten ole koristellut meidän taloa wisterioilla. Se tosin johtuu siitä, että asumme vuokralla eikä omatoimista koristelua välttis katsella hyvällä silmällä.

Täällä ovat nyt tosiaan wisteriat komeimmillaan. Mainitsin aiemmin wisterian olevan lempikevätkasvini. Suomessa tuomen tuoksu hullaannutti minut. Haluan rehuni aromikkaina, sillä olen tuoksufani.

Huoh ja lääh.

Tässä vielä meidän talon sisäänkäynti. Emme asu No 10:ssä, vaan yhdessätoista. Sisäänkäynti on alaston ja paljas, kuten koko talon seinä muutenkin. Kyseessä on viktoriaaninen talo, joka on kunnostettu ja muutettu asuinhuoneistoiksi. Tässä talossa on neljä huoneistoa, joista kukin käsittää yhden kerroksen. Me asutamme ylintä kerrosta.

Kaikki nämä kuvat ovat eiliseltä.