Leipurin laulu



Leipurin laulu

Ketut ylittävät tien, jolkottavat järvelle päin. Hanki rapisee tassujen alla, mutta kannattelee kahta ystävää. Rannalla ketut pysähtyvät ja huhuilevat Leipuria.

- Leipuri, leipuri! Saammehan laulaa laulusi?

Vastaus viipyy hetken ennen kuin järveltä kajahtaa.

- Ette saa.

Pettymys vääristää kettujen kuonot: Leipuri on ennenkin antanut luvan. Miksei nyt?

- Miksi emme, ketut marisevat kuorossa.

On tovin hiljaista ennen kuin epävarma ääni selittää.

- Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Ketut vilkaisevat toisiaan viikset väristen.

- Me emme pidä leivästä, ne ilmoittavat kuorossa.

- Jos ei leipomani leipä kelpaa, ei myöskään lauleta minun lauluani.

Ystävykset juoksevat järven yli hiljaa hyräillen.

***

Viikon 14 krapun sanat ovat ystävä, tie, pettymys. Muiden krapuihin pääset käsiksi joko Susun tai Caran blogin kautta.

Comments

  1. Voi ei, tämä on niin ihana! Intertekstuaalisuuttakin (sellaista, jonka jopa minä tunnistan, hahhah) <3

    En lakkaa ihmettelemästä, miten huikeita, erilaisia ja mielenkiintoisia kirjoituksia annetut kolme sanaa saavat aikaiseksi. Kaikilla kirjoittajilla oma näkökulmansa, oma äänensä!

    (sain muuten lätkäistyä luoviksenkin haasteen vihdoin, löi kyllä tyhjää ja paljon, mutta jotain syntyi)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits Susu! Tämä lorulaulu on pyörinyt päässäni joulusta lähtien (en tiedä miksi, en ole sitä kuunnellut mistään) enkä enää kestänyt, joten ajattelin että jos jotenkin vaiennan sen, pääsen siitä eroon. Noh, nyt soi jo uusi korvamato päässä – en kestä! :D

      Tämä krapuhaaste on mahtava, kun sille on periaatteessa selkeät raamit (sata sanaa plus tietyt kolme), mutta raamien sisällä voi temmeltää vapaasti. <3

      Delete
  2. Replies
    1. Kiitos Cara, olen muuten kettufani kaikin puolin. Naapurin takapihalla asustelee kettupariskunta :)

      Delete
  3. Ne ketunleivät, olisikohan jotenkin tässä tarinassa mukana.... Erilainen kiva teksti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, ei tullut ketunleivät edes mieleeni vaikka niitä itse lapsena söin suoraan puskasta :D Kiitos kommentista, anli :)

      Delete
  4. Kiva krapu. Mukavaa dialogia. Ketut rupesivat hyräilemään, kun laulunlupaa ei tullut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos aimarii, anarkistikettuja kenties olivat. Niitä ei noin vain vaienneta!

      Delete
  5. Oivoi, olipas leipuri äreällä päällä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits Suttastiina, Leipuri oli kaiketi kyllästynyt nirsoihin kettuihin tai sitten niiden lauluäänet eivät miellyttäneet :D

      Delete
  6. Sinulla on hieno blogi! En tiedä miten en ole saanut aikaiseksi seurata tätä kunnolla aikaisemmin. Tulee tietysti seurattua niin tiiviisti kirjablogeja... Noissa edellisissä postauksissasi oli upeita maisemakuvia reissustasi! Tämä krapujuttu oli minulle uusi tuttavuus...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3 Tämähän on aika tuore blogi siinä mielessä edelleen, että en ole ollut kovin aktiivinen. Vasta nyt hiljattain olen päivittänyt useammin.

      Nämä kraput ovat hauskoja ja haastavia, sataan sanaan tulee mahduttaa kokonainen tarina!

      Delete
  7. Minun lempparit ne siellä jolkottelee ☺. Hyvä Krapu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits AilaKaarina, minunkin lemppareita ovat ketut <3

      Delete
  8. otsikosta mieleeni johtui heti Ulvova Mylläri, varmaan siksi, kun sitä juur käsiteltiin kirjallisuusillassa ja telkusta tuli elokuvakin just.
    tosi innostava krapu. hei, vappukin on tuossa tuokiossa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ilona :) Olen tainnut tuon Paasilinnan Ulvovan Myllärin joskus aikoja sitten lukeakin. En tosin muista siitä enää mitään.

      Delete
  9. Tämä ei ollut kettuilua! Kannattaa olla tarkkana kenen leipää syö :)

    ReplyDelete
  10. Hauska ja pirteä kettukrapu, hienosti kirjoitettu.

    ReplyDelete
  11. Kiitos SK! Olisin ympännyt tähän teosto-korvauksetkin, mutta eivät mahtuneet :D

    ReplyDelete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.